Naantalin maaliskunnan mannerpuolen merkittäväin tila oli ollut vuosisatoja Karvetin tila. Tila oli siirtynyt isältä pojalla mutta sen viimeinen yksityisijä omistajia olivat Mauri ja Ritva-Liisa Karvetti . Niin oli aika muuttunut ja se oli vieläkin nopeammassa muutoksessa myös Naantalissa, jossa Maalaiskunta oli liittynyt kaupunkiin vuoden 1964 alusta.
Kaupungin asukasluku kasvoi ja uudisrakentaminen keskittyi Taimon tilojen alueille: Juhla – ja Rähjä-Taimoon sekä Ruonaan.
Maata tarvittiin lisää ja niinpä monimutkaisten järjestelyjen kautta oli ajauduttu siihen, että kaupunki oli pakkolunastamassa vapaaehtoisella kaupalla Karvetin tilaa. Aikaa oli vähän -tilanne muistutti nyky-tilannetta Britanniassa .
Kaupunginvaltuustolle oli tehty ehdotus tilan ostamisesta vähän supistettuna, mutta kuitenkin valtuustossa palattiin suurempaan kokonaisuuteen, josta valtuutettu Heimo Lujala, Isonkylän isäntä ja vahva SMP:n edustaja – melkein kansanedustaja- teki ehdotuksen, kuten pöytäkirja kuvasta ilmenee, ostaa tilan 3.295.000 markan hinnalla nykyrahassa muutettuna 5.025.000 eurolla.
Vastaehdotuksen teki Mikko Rönnholm, sd ja ehdotti, että tila ostetaan 2,7 miljoonan hinnalla eli nykyrahassa 4.118.000 eurolla.
Lujan ehdotus voitti äänin 15-8.
Silloisen Kunnallislain mukaan uuteen määrärahaan tarvittiin määräenemmistö, jota Lujalan ehdotus ei saanut ja siksi kauppaa ei hyväksytty.
Syntyi Naantalin Karexit.