Puoluekannatus elää ajassa – totta kai. HS:n haastattelut on tehty ennen poikkeustilapäätöksiä eli kysymys on vielä orastavan poikkeustilan ajalta.
Mutu-tuntuma on ollut, että hallitus erityisesti Sanna Marin, sd on toiminut asiallisesti ja selkeästi.
Hallituksen kuherruskuukausi on takaan eli tarkoitus oli siirtyä nyky-normaaliin aikaan.
Sanna Marinin positiivien kansainvälinen positiivien julkisuus ilahduttaa suomalaisia. Se ei kuitenkaan riitä. Sen sijaan arvelen, että viimeiset päivät ovat hälventäneet epäilyksiä kokemattomuuden / nuoruuden aiheuttamista ongelmista.
Poliittisen päättäjän ongelmana on tällaisissa tilanteissa oikea-aikaisuus.
Viranomaisilla on virkavastuu ja toiminta perustuu säädöksiin. Poliittine päättäjä tietenkin noudattaa sääntöjä, mutta harkintavalta on laajempi ja toiminnan arvostelu kuuluu asiaan.
Päättäjä toimii liian aikaisin tai liian myöhään, päättäjä on joko liian tiukka tai lepsu. Oppositio aloitti viime viikolla tavanomaisen pommituksen hallituksen toimien riittämättömyydestä.
Sanna Marinin ja Sauli Niinistön esiintymiset kuitenkin hiljensivät huutajat. Yhteishenki nousi johtavaksi teemaksi -ainakin toistaiseksi.
Pinnoja ei siis tässä tapauksessa heru retoorisella nokkeluudella, kun kyse on vakavasta asiasta, jonka kansalaiset – lähes kaikki – kokevat uhaksi ja ymmärtävät, että kovat puheet eivät koronaa karkota. Ihmiset ymmärtävät, ettei hallituskaan voi tehdä ihmeitä, mutta pitävät asiallista toimintaa oikeaan ja arvostavat selkeyttä.
Kriisit ovat aina ennenkaikkea kansallisia kriisejä; emme koe henkilökohtaisessa elämässämme varteenotettavia arkielämän muutoksia argumentilla, no mutta mehän olemme eu-kansalaisia. Kohtaamme koronakriisinkin suomalaisina, emme EU-kansalaisina. Kuka meistä ylipäätään missään henkilökohtaisessa elämäntilanteessaan pohtii suhdettaan historiaan, olen EU.kanslainen, eikä, olen suomalainen. Juuri tämä muistuttaa meitä pinnallisuudesta ja ylimielisyydestä, jolla olemme nimitelleet tiettyjä virtauksia populismiksi. Kansallisvaltio henkisenä elementtinä ei ole lakannut olemasta, koska kaikki vapaus, solidaarisuus, hyvinvointivaltion vastuunjako – se on luotu kansallisvaltioiden sisällä, omaan kansallisvaltioon sitoutumalla, ei koskaan, ei missään ylikansallisessa imperiumissa. Meidän pitäisi hissunkissun nöyrtyä pohtimaan kansallisvaltion ja EU:n suhdetta syvällisesti, kulttuurihistorian traditiosta, eikä jättää tätä asiaa kiihkoilijoitten vastuulle. Olkaamme rehellisiä ja sivistyneitä, siis eurooppalaisia. Kaikki demokratia on syntynyt Euroopassa kansallisvaltioiden sisäisen konsensuksen ja omanhenkisen kultturisivistyksen pohjalta.
En nyt syvällisemmin kommentoi. Totean vaan, että voi vaikutta ihan tutkitulta viisaudelta, että kriisi on aina kansallisia. Kriisit koetaan henkilökohtiasian ja ne voidaan yhdistää tai ne yhdistetään ja ne on yhdistetty ennen muuta kansalliseen yhteyteen . Meidän Suomen kohdalla sota on ollut sellainen ja se jättänyt jälkensä meidän niin sinun Aku kuin minunkin mieleen, vaikka emme ole sitä kokeneet.
Korona kriisi on kuitenkin globaali, ja sitä vastaan on toimittava globaalisti ja paikallisesti. Nylkyinen turvallisuusjärjestelmää perustuu kansallisvaltiohan ja niiden on toimittava kriisin vaikutusten minimoimiseksi. Mutta vastakkain asettelua kannattasi välttää ja yrittää toimia paikallisesti mahdollisimman tehokkaasti ja kuitenkin kansainvälisesti ja eurooppalaisesti toimien. Kaikkea tarvitaan ja on hyvä että EU kansallisvaltioiden liitto.
Yksi näkökulma: Kansallinen turvallisuus on kansallinen asia, mutta tyhmä olisi se pikkuvaltio, joka luottais vain omaan voimaansa. Tarvitsemme EU:ta ja kansainvälistä sopimusjärjestelmää turvaksemme. Varmaan myös tautien torjunnassa ja niistä selviytymisessä tarvitaan globaalia yhteistyötä.
Joo, olen samaa mieltä. En arvostellut järjestelmätasoa, vaan siihen liittyvää pinnallista, historiatonta kulttuuridekoraatiota.