Forssan kokoukseen palattaan uudelleen ja uudelleen.
Sen oikein ja kohtuullista ja siksi olikin hyvä, että ” ainoassa paikallisessa työväenlehdessä” Turun Sanomien aliossa 20.8.2023 oli ulkopuolisen tri Taina Uusitalon kirjoitus: Sdp:n linjauksesta päätettiin Forssassa 1903
Kirjoituksessa painotettiin ohjelman sosialistista luonnetta ja kansainvälisyyttä:
Forssassa Työväenpuolue omaksui ulkomaisten esikuvien mukaisesti niin ikään sosialidemokraattiset tunnukset ja vaihtoi nimensä Suomen Sosialidemokraattiseksi Puolueeksi. Täten puoluekokouksen edustajat halusivat osoittaa, että Suomen nouseva työväenliike oli osa kansainvälistä sosialidemokraatista liikettä.
Kirjoittaa luettelee käytännön tavoitteita – reformeja:
Muita keskeisiä tavoitteita olivat valtion ja kirkon ero, maksuton opetus, yleinen koulupakko, ilmainen terveydenhoito, 8 tunnin työpäivä, työväensuojelun kehittäminen, valtion ja kirkon ero sekä sukupuolten tasa-arvo. Puolue vaati myös kieltolakia, väkijuomien valmistus- ja myyntikieltoa. Raittiusaate oli suosittu erityisesti työväenliikkeen naisjäsenten keskuudessa. Kunnallisohjelmassaan puolue vaati kunnan velvoitteiden tuntuvaa lisäämistä, erityisesti turvattomien vanhusten ja lasten inhimillistä hoitoa sekä maksutonta terveydenhoitoa
Puolueväen nostalgisessa muistissa ovat toteutuneet käytännön uudistukset ja niihin vedoten vaaditaan uutta yhtä kauaskantoista ohjelmaa. Mielellään unohdetaan vaikeina asioina raittius ja sosialisointi.
Luin FT:n TEJ PARIKH artikkelia: Demokratiat riutuvat ilman rakenteellisia talousuudistuksia. Siinnä hänen kyseessään – miten se voi tapahtua? – kirjoittaja viittaa Britannian taloushistoriakirjaan The Tyranny of Nostalgia.
Ja niinhän me haikaillemme menneitä, joita jälkeen päin katsottaessa tuntuu niin houkuttelevan helpolta ja selkeältä.
Kiintoisa oli myös Uusitalon kommentti Sdp:n Forssan kokouksessa omaksumasta kannasta, jonka mukaan puolue asettui vastustamaan torppareiden halua saada pienet viljelysmaansa yksityisomistukseen ja sitä kautta mahdollisuutta laajentaa omistuksiaan ja kehittää elinkeinoaan. Puolue asettui kannattamaan kunnallista ja osuustoiminnallista omistusta. Uusitalon piti tätä historiallisena virheenä, joka vauhditti Maalaisliiton menestystä, ja tavallinen taavi voisi jatkaa: …ja Sdp.n ja maaseudun välisen pysyvästi häiritsevän juovan syntymistä yhteiskuntaan. Tulee mieleen, että Täällä pohjantähden alla -romaanissa päähenkilö Akseli Koskela ei liity punakaartiin luodakseen maaseudulle osuuskuntia, vaan taistellakseen henkilökohtaisen maaomistuksen, maatalousyrittäjyyden puolesta. Tätä paradoksia, joka on Väinö Linnan romaanitrilogiassa suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden peilauksessa kaikkein merkittävin anti, on käsitelty aika harvoin missään.
Oikein havaittu
Torpparikysymys oli hanka. Eetu salin kysyy Täällä Pohjan Tähden alla: Vieläkö äänestäisit sosialisti, jos saisit torpan omaksi? Totta kai, muuten vievät sen minulta.
Tästä syystä yllä oleva Forssan kokouksen juttu päättyy: Visio oli väärä viitta juuri tähän kohtaan: Kaiken sosialisointi oli väärä visio, jonka puolue toiminnallani on muuttanut jopa markkinataloutta kannattavaksi. Sen sijaan niin äänioikeus , työaika, koulutus ja terveys – hyvinvointivaltio on kääntynyt hyvin suosituksi linjaksi, jossa on käynyt niin, että homman keksijänä SDP on vastuussa systeemissä aina esiintyvistä heikkouksista kuten terveyspalvelujen ongelmista.