Äitienpäivä on kevään kauniimpaan aikaan. Isän kunniaksi liputetaan synkän syksyn sunnuntaina.
No kumpikaan päivä ei ole ulkoisten olosuhteiden vaan kysymys on perheistä ja huomataan, että äitienpäivän ja isäpäivän yhdistävä tekijä on lapsi.
Tasa-arvo kehittyy yhteiskunnassa ja sillä on vaikutusta perhesuhteisiin. Perheen olosuhteet riippuvat yksilöistä ja on erilaisia mahdollisuuksista.
Hyvä isänpäivä on hyvä päivä.
Isänpäivä on syksyllä
Muuan havainto tasa-arvosta, näin isänpäivänä. Tutustuin työni puolesta muutama vuosi sitten Turun kaupungin sosiaalitoimen perheterapian ja lapsipsykologian (meniköhän viimeksimainittu termi virallisesti oikein, sisällöllisesti kyllä relevantti) yksikköön. Pääsin näkemään kaikki 34 huonetta, joissa lapsiperheitten asioita käsiteltiin, siis isiä, äitejä ja lapsia vastaanotettiin. Yhtäkkiä kierroksella minua alkoi vaivata jokin. Pyysin saada käydä koko kierroksen uudestaan läpi, huoneesta huoneeseen, ja sain luvan. Jokaisessa huoneessa oli erilaisia maalauksia ja pienoisveistoksia äideistä ja lapsista, yhdessä ja erikseen. Yhdessäkään huoneessa ei ollut yhtäkään taiteellista kuvaa miehestä, siis isästä, ei edes erikseen, ilman lasta ja / tai äitiä. Kysyin, oliko tämä perhetyötä tekevältä instanssilta tietoinen vai tiedostamaton valinta. En saanut vastausta, tai sain: heh. Tasa-arvoon on isänpäivänäkin matkaa, kulttuuriuskomuksellisesti ehkä uskomaamme paljon enemmän?