Ft:ssä näkee harvoin suomalaisten kuvia.
Sanna Marinin valinta ylitti uutiskynnykset maailman lehdistössä.
Maailman nuorin pääministeri!
Se on juttu sinänsä, mutta kun koko viisikko nuoria ja naisia. Niin, että tasa-arvo on nyt saavutettu. Sanna Marinia ei valittu tehtäväänsä naisena, vaan näyttöjen ja uskottavuuden vuoksi. Näin arvioivat puoluevaltuuston valinnan tehneet useat edustajat. Joten tältä pohjalta eteenpäin. Kyllä sanna yksinkin pärjää, mutta porukan tuella varmemmin!
Politiikka ei ole näyttäytynyt meikäläiselle kaksikymppisen jälkeen puoluepolittisena tai ideologisena, vaan ensin enempi ja jotenkin kauskiertoisesti aatteellisena, sitten ihmismielen monisolmuisina, itseään toistavina shakespearenäytelminä, kunnes jossain vaiheessa historiallisesti rakentavana toimintana, ja tuohon kaikennäköiseen rakentamisyritykseen – mikä vaatisi yhteistyötä eikä vastakkainasettelua tai välistävetoja ja kansanvaltaa ulkoparlamentaarisesti kiilaavia ohituksia – liittyvinä draamoina, mikä sekin on usein enempi shakespearea kuin aatetta jaloa. Nykyään tuntuu, että päivänkohtaiset tapahtumat ovat aina historiallisesti mielenkiintoisia, vähäisetkin, koska ovat usein paradoksaalisia, niin kuin polittinen historia on. Pääministeri Antti Rinteen erojupakassa näyttäytyi Keskustan kriisi, olkoonkin että Rinteen johtaminen, viestintä ja pääministerin roolikäsitys olivat varmaan ongelmallisia. Joka tapauksessa eroprosessissa oli kyse keskustan tilanteen aiheuttama peli. Tämänkertainen paradoksi: Uusi pääministeri, jota luonnehditaan samaan aikaan poikkeuksellisen vasemmistolaiseksi (nykysosialidemokraattina) että pragmaatikoksi, herättää typerän näytelmän jälkeen pelkästään valoisaa mielenkiintoa. Tästä voi syntyä politiikkaan monenlaista simmost piänt firinä, jos Keskustan suosio ei romahda alle kymmenen prosentin ja puolue ajaudu paniikkiin. Historian ihmeet on tässäkin pääroolissa. Sosialidemokraatit eivät halunneet naurettavaa hallituskriisiä, mutta luultavaa, että hallituskriisin ansiosta Marin nostaa puolueen kannatuksen.