Raimo Vahtera jatkaa, kuten kuvakaappaus TS:n sivuilta kertoo, Naantalin historian kirjoittamista. Aiheeksi valittu Amos Anderson on melkein unohdettu Naantalissa. Kiitos siitä.
Amos Valentin Anderson (3. syyskuuta 1878 Kemiö – 2. huhtikuuta 1961 Dragsfjärd) oli suomalainen liikemies, lehdenkustantaja, kansanedustaja ja mesenaatti eli taiteen tukija. Hän jätti omaisuutensa Konstsamfundetille, siis yhdistykselle jossa on 12 jäsentä ja neljän hengen hallitus.
Mielenkiintoine yhdistelmä ja salaperäinen tapaus omalla tavallaan. Jopa Nalle Wahlroos kiinnitti huomiota Amos Andesonin nokkeluuteen lahjoittaa omaisuutensa yhdistykselle, jossa on rajattu jäsenmäärä, tuo yllä mainittu 12 henkeä ja mikä parasta siihen ei liity säätiöihin kohdistuvaa julkista valvontaa.
Yhdistyksen sivuilta selviää, että harjoittaa merkittävää kulttuurin, tiedotuksen ja koulutuksen sekä elokuvan tukemista. Alla hakuilmoitus på svenska naturligtvis:
”Februariansökan (vår)
Ansökningstid: 1-28.2.2019:• Allmänna kulturella strävanden• Bildkonst och konstindustri• Musik• Media och publikationer• Scenkonst• Utbildning ”
Amos Andersonin kiinnostus kohdistui Naantalissa katoliselta ajalta olevaan luostarikirkkoon. Hän luultavasti paikallisesta ilmapiiristä vaikka se ei ollutkaan ruotsinkielinen.
Meillä kotonakin puhuttiin kunnioittavaan sävyyn Amos Andersonista, vaikka ei isäni Armas tietenkään kuulunut mihinkään skruuviporukkaan. Hänen Naantalille osoitetut lahjoitukset varmaan lisäsivät mesenaatin arvostusta.
Naantalissa voisi olla paikallaan nostaa hänen 100 vuoden takaisia aikaansaannoksiaan esille. Kannattaisi varmaankin yhdistää voimia ja miettiä, mitä meillä olisi tarjottavana.
Ottakaan Raimon vinkistä vaarin Tiina ja Anne.
