Meri on taas vapaa – jääpeitteestä. Sen sijaan meri on edelleen raskaasti kuormitettu. kehitys on ollut hyvää vain tietyillä rajatuilla toimintalohkoilla ja huonoa kokonaisuuden kannalta .
Öljynsuojelu on edennyt. Veli Junttilan kolumnin kuvaus 50 vuoden takaa, jolloin kanadalainen tankkeri likasi Naantalistakin  Rymättylän  ja Luonnonmaan rannat, on onneksi mennyttä aikaa. Joitakin pienempi laivojen aiheuttamia ongelmia on ollut, mutta pääasiassa tilanne on kuljetusmääristä riippumatta parantunut Selvä kohde ja vastuullinen taho ja yksilöidyt toimenpiteet tuottavat tulosta.Neste on hoitanut leiviskänsä ja on omalta osaltaan myös kehittänyt kuljetuksia hyvään suuntaan.

Sen sijaan yleinen vastuu on vaikeampi asia.

Omistamisen autuuden apostoli Björn Wahlroos selittää, että kun merta ei omista kukaan, niin siitä seuraa sen saastuminen. Hän tietenkin tarkoitti ennesijaisesti valtameriä, sillä onhan meille vesialueiden omistajat. Mutta selvän vastuun puutteesta on kyse tässäkin.
Epätavallista ei ole ajatus, että kyllä sinne mahtuu, ja että panokseni on niin pieni ja että kun toiset tekevät vielä enemmän, niin enhän minä tai ei se meille kuulu.
Ihan pienenä esimerkkinä kuvassa näkyvät kaislalautat. Yksityiselle rannalle mennessä, ne otetaan ylös, mutta kuka sen tekisi kaupungin puolesta?
Verorahoilla on ensimmäinen vastaus, kysehän on yhteisestä vastuusta. Vastaväite, ettei julkista kuormaa voi lisätä. Aika usein ehdotetaan, että työttömät haravoimaan korvausten vastapainoksi ja sitten muistutetaan, että talkoohenkeäkin vois piristää. ja tässä ollaan mitään ei tapahdu.

Laajemmin tämä näkyy ihan kuten Veikko Valtonen TS:n eilisessä artikkelissaan kertoo:  Paljon tehdään kaikenlaista, mutta miten paljon ja millä tavalla ja minkälaisen tuloksin, on epäselvää. Projekti projektin perää kerää tietoa ja ideoita, mutta aikaansaavat toimenpiteet viipyvät.

Tällä asian esille nostolla muistutan, että asia ei ole oikein kenenkään hanskassa: Viranomaisia on tullut lisää, säätiöitä syntyy , mutta tulokset viipyvät.  Yksinkertaisesti vika on meissä eikä meressä.