Tasan 50 vuotta sitten 5-6.10. 1963 Naantalissa pidettiin
ylimääräiset kunnallisvaalit. Näillä sivuilla lainattiin Veli Junttilan
50-vuotta sitten kolumnipalstaa. Muistelin siinä sivussa poliittista asetelmaa.
Sen jälkeen sain nähdä Jocke Leinon valtavan kuvakokoelman helmiä, joiden
joukossa oli Raino Puottulan negatiiveista
uuteen muotoon muunnettuja. Moni
kuva puhutteli ja koskettikin. Tässä on liitteenä yksi. Keitä kuvassa tunnistatte.
Vanhan Naantalin viimeinen valtuusto istui vuodesta 1960 vuoteen 1963.
istuntopaikka oli Vanha Raatihuone, sama sali, jossa istui raastuvanoikeus ja
sama talo jossa oli maistraatti, kaupunginkanslia ja poliisilaitos. (Sain siinä salissa 50 vuotta sitten
ensimmäiset ja toistaiseksi ainoat sakot
meluamisesta yleisellä10 yhden markan päiväsakkoa eli 10 markkaa, jonka Hovioikeus alensi viideksi 50 pennin eli 2
markan 50 pennin sakoksi.)
Valtuuston kokoukset kestivät monia tunteja ja niistä kuten
muistakin kokouksista kotiin tuli selvä viesti ja se oli tupakansavuinen
tuoksu. Meillä kotona ei kuitenkaan mitenkään aktiivisesti kerrottu
tapahtumista ei ainakaan minun kuullen. Sen sijaan mitenkään ei ollut
mahdollista olla kuulematta meillä useimmiten sunnuntaiaamuisin murheitaan
kertovien ihmisten tarinoita. Se oli sosiaalilautakunnan puheenjohtajan
tehtävän hoitoa. ”Niistä ei sitten puhuta”, eikä puhuttu, vaikka monesti on
mieli tehnyt, kun toreilla on saanut kuulla yhtä sun toista.
Isäni Armas Rönnholm joka on kuvassa edessä keskellä, oli koko ikänsä politiikassa 18 vuoden iässä 1916 alkaen patteritöistä tultuaan ja kärjistyi
punakaartin plutoonan päällikön tehtäviin ja vankileilille.
Sen jälkeen hän oli
tiukka pasifisti. Demokratian kunnioitukseen kuului se, että valtuustossa
pukeuduttiin arvokkaasti eikä kokoukseen mennessä syöty sipulia. Sosiaalinen
oikeudenmukaisuus ei ollut lempeää: Se oli tarpeessa olevien auttamista, mutta
tylyä hunsvoteille. Hänen yhteiskunnallinen uransa päättyi kirkkohallintokunnassa,
johon hän kuului kuolemaansa vuoteen 1977 asti.
Hänelle työ oli kuitenkin ensisijaista. Hän teki sähkömonttöörin hommia eri
puolilla Suomea ja maakuntaa ja viimeiset 30 vuotta Lounais-Suomen Sähkön
piirimiehenä Raisiossa aina vuoteen 1965 asti.
Hän ei, vaikka piiritoimistosta oli työtä tarjottu, koskaan ollut valmis
ottamaan poliittista päätointa vastaan.
Isäni ei antanut
erityisesti mitään ohjeita, ihmisiksi vain olisi elettävä ja muiden vakaumusta pitää kunnioittaa.
Koulu- ja ammattivalintoihin hän ei puuttunut.
Sen muistan, että politiikasta puhumista hän vältteli; ovelasti hän käänsi
puheenaiheet jonkun jutun muodossa muuhun suuntaan. Ja juttuja hänellä olikin paljon, eikä siihen
tarvittu miestä väkevämpää. Kun hänen kovaa luontoaan kehuttiin, hän vain
sanoi, ettei se johdu kovasta luonteesta, vaan heikoista himoista.
Tämän
kuvan ja ihan pienen kuvauksen siitä, mitä luottamustointen hoitaminen on
ollut, panin tähän siksi se tuli kuvaa nähdessäni mieleeni. Muuta myös siksi, että aina välillä on hyvä pysähtyä miettimään asioita
vähän pidemmän perspektiivin puitteissa asioita ja yhteyksiä.
50 vuotta sitten valtuutettuja oli 17 valtuutettua, määrä nousi liitoksen
jälkeen 21 jäseneen. Asukkaita oli 6.000. Valtuutettuja kohden oli 300 asukasta, nykyisin valtuutettuja on 43 eli
yksi 440 asukasta kohden.
