Silmäilin vaaliohjelmia.
Niiden perusidea on sopia mahdollisimman monelle. Kyllä
mekin sitä tavoitellaan, mutta emme siinä pärjää. meille kun on selvä käsitys
siitä, että jatketaan toimintaamme ennen muuta palkansaajakuluttajan puolesta. Reaalimaailmassa
olemme tottuneet elämään ja tapanamme on ollut suunnata voimamme niihin
asioihin, joihin voimme vaikuttaa. Pidämme mielessämme, ettei ohjelma saa
viisaan politiikan esteenä.
Kokoomus on mielikuvamaalailussa ja miellyttämisessä taitavin
ja kun porvarillinen charmi sopii yksilökeskeiseen aikaamme, niin varmaan
pinnalla liikkuva ja vain hetkeksi seisahtava kansalainen saa sieltä mitä luulee tilaavansa.
Ei ole pukinsorkkia ei vaadita karenssipäiviä ei puhuta yhteisöveron poistosta
ja rakentamista ja kaupungin kasvua tuetaan, yksityiset palvelutkin ovat pieniä
vain pieniä kauneuspilkkuja. Verotuksessa ollaan kieli keskellä suuta.
Naantalin verotason tulee olla alle maankeskimääräisen. Se antaa melkoisen liikkumavaran
kunnallisverossa. Tietenkin sitten tiukat yksittäiset linjaukset yksityisessä
some-maailma on sitten oma lukunsa.
Perussuomalaiset osaavat terminologian ja tietävät, mitä
kansa haluaa kuulla. Virkamies- ja Humalistoinhoon
on kova luottamus, poistoja siis laskennallisia eriä käsittelemällä pannaan taloutta kuntoon ja tietenkin
luottamushenkilöiden palkkioita alentamalla ja Musiikkijuhlat tietenkin.
Koeteltuja kohteita kaikki. Pahempaakin voisi suhteellisen kokemattoman joukon
ideapakista löytyä. Nykypuolueen ja sen edeltäjän SMP:n hyväksi kokeman temppuvalikoima
näyttää olevan käytössä. Marttyyriksi ja
väärin kohdelluksi heittäydytään pienneimmästäkin asiantyngästä.
Paikallinen lehdistö on kuitenkin vähintäänkin hyvin tätä uutta itseluottamusta
uhoavaa joukko käsitellyt.
Keskustan ohjelmaan ei ole silmäni osunut ja niinpä
arvelenkin siellä olevan henkilökohtaisella kilvoittelulla päärooli. Heini
Jalkasen into on korkealla, kun Minna Riston tytär Jyrkkä ei ole ääniä
Naantalissa jakamassa. Samuli Santalahden ote pitänee Merimaskun suunnalla,
jota aluetta hän ei ole tosin yksisilmäisesti hoitanut. Hän on nähnyt Särkänsalmen
yli ja lienee keskeinen Naantalin kasvun
ymmärtäjä joukoissaan. Juhani Saarinen on vahva Rymättylän kasvatti, vaikka ei
hirmuista meteliä pidäkään.
Vihreät ovat monifraktioinen ja siellä yksilöllisyys ylittää
kaikki terveen kohtuullisuuden.
Elitismillä on siinä joukossa vahva rooli, jota ei yritetä tai ei ainakaan
pystytä peittelemään.
Vasemmistoliitto kulkee Hannu Raittolan vakaalla
vastuuttomalla linjallaan. Linja on poliittisesti kiharainen. Arvelen joukoissa
löytyvän kelpo kansalaisia ja ilahduttava vasemmistoääninen piristäjä oli
Palomäen poika.
Muutta kuten kuvasta näkyy: Naantalissa kaikki hyvin.
