Työ ja oikeudenmukaisuus yksinkertainen julistepari nousi
Aamu-TV:ssä alan ammattilaisraadin ykköseksi.
se on selvää puhetta ja helpottaa elämää täällä kentällä. Tuntuu kotoisalta.
Kokoomuksen mainos tällä kerralla lyötiin luttuun ” Peruuttamalla ei mennä
eteenpäin. Ei ollut nostalgiaa ja siinä ei ollut uuden vanhan viehätystä kuten menneinä työväenpuolue – pilailun aikana.
Ehkä siinä piili sellainen viisaus, että tehdyt työt eivät ole vakuuttaneet ajatelkaamme
vaikkapa valtionvarainministeri Jyrki Kataisen
heittoja niskalenkeistä ja muista sen sellaisista. Eikä Naantalinkaan
talousasioiden hoito ole ollut muuta Kokoomuksen puolelta muuta kuin puhetta.
Eikä räsymaton kotiintulonaika erikseen
kirjoitettuna raadin mielestä toiminut, vaikka itse siitä pidinkin, kun olen
elätellyt toiveita, että keskusta löytäisi paremmin juurensa ja aina joskus muistaisi
olla köyhänkin asialla..
Samassa jutussa käsiteltiin Perussuomalaisten ehdokkaiden kuvagalleriatapausta.
Hienostelevien klooniporukkaa Kokoomusta oli kuvattu samoin jonkinlaisena
vastapainona. Mainosammattilaisten mielestä ideana oli osoittaa, että kokoomuslaiset
ovat klooni samasta muotista ja perussuomalaiset taas eivät. Arvioksi taisi
jäädä, että kuvakooste oli hellyttävän aito kokoelma, jota pilkkaamalla lyödään
lyötyjä. Puolustuskyvytöntä kansaa pilkataan. Taas juttu menee ihan Veikko Vennamon ikivanhojen nuottien mukaisesti:
Katsokaa, meitä lyödään.
Mielestäni tässä on kuitenkin mukana sellainen pohjavire,
jossa on jotain yhteistä rasististen mielen alojen kanssa. Poikkeavia pilkataan
ja ne näyttävät melkeinpä etsintäkuulutetuilta. ”Ne ovat meitä huonompia ja
vielä kehtaavat olla ehdokkaina, vaikka pyöräkin yötä ulkona”. Tunnen
sympatiaa. Siihen on syynsä: Kyllä tässä on mielensä pahoittanut, kun on menneinä
vuosina joutunut rapusyötti-kuvillani kilpailemaan kauniiden ja rohkeiden kanssa
vaaleissa. Lyhyesti sanonkin: Ihmisen ulkomuoto on ominaisuus, josta ei saa
tehdä pilkkaa. se on sivistymätöntä.
Ps.Otsikko ja sisältö tuntuvat eriparisilta. Ja niin ovatkin, tarkoituksella muistuttamassa, että on elämää vaalien jälkeenkin ja että pitää muistaa myös menneitä.