Mieleeni on jäänyt pysyvästi edesmenneen ystäväni
kauniina kesäpäivänä lausuttu retorinen kysymys:
Mitä hyvää olemme tehneet saadaksemme tämän?
Eihän tietenkään sellaista yhteyttä – riippuvuutta – suoranaisesti ole. Mutta toisin päin
ajatellen voisi itselleen esittää kysymyksen: ”Mitä me voisimme tehdä tästä hyvyydestä
johtuen?”
Nauttiessamme rauhasta, turvasta ja kauneudesta ajattelemme helposti iskelmän sanoin: ”kell onni on se onnen kätkököön”.
Me suojelemme omaamme. Mutta voisi ajatus mennä niinkin,
että ajattelisimme toisen iskelmän sanoin ”onnestain on puolet
sinun”. Kiitollisina jakaisimme tai paremmin sanottuna yrittäismme toisillekin suoda jotain vastaavaa. Omamme ei siitä puolittuisi, vaan ehkäpä tavallaan kasvaisi ainakin laadussa, jos osansa saisivat rauhan ja turvan puutteesta kärsivät.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Valmiita vastauksia ei ole, mutta osviittaa voi saada, kun lukee
kirjoituksia palstalta päivän tekstin.
