FT:ssä kirjoittavan Edward Luken mielestä presidentti Barack Obama on rakentanut itselleen ansan.Hänen luontainen varovaisuuteensa on saattanut hänet vaaralliseen tilanteeseen.
Päättä vihamielinen kongressi puolesta tai vastaan, niin aina ovat vaikeudet edessä: Joko ollaan Syyrian suossa tai sitten hän suurvallan johtajana joutuu naurulaiseksi.
Jutun kuvitus kertoo erityisen hyvin, miltä homma näyttää. Tälläkin palstalla on tilannetta pidetty hanakalan eikä helppoa ulospääsyä ole 48 tuntia on varattu aikaa ja 43 maalia on yksilöity (presidentin palatsi kuulu niihin). Jalalla ei jenkkisotilas astua ja mitä sitten hyökkäyksen jälkeen tapahtuu, jos tehdään, niin ei siitäkään helppoa ulospääsyä ole.
Barack Obamaan on pantu liian paljon toivoa. Barack Obamalta vaaditaan liikaa. Kaiken lisäksi Barack Obama on joutunut uudelleen valintansa varmistamiseksi antamaan periksi paljosta. Kyberhyökkäykset ja urkinnat ovat muuttaneet asetelama siten, että hänen arvostuksensa muualla on laskenut. Näissä olosuhteissa olisi hyvä muistaa, että koneistot ovat merkittävässä roolissa: Pentagonin sana painaa aina ja kaikkien presidenttien aikana USA:ssa. Kyllähän tämä tiedetään, mutta sitä vaan elättelee toivoa.
Venäjällä Vladimir Putin on varmaan kärsinyt, kun musta mies lännestä yrittää pitää järjestyksessä idän suurta ja mahtavaa. Ja jos ei varsinaisesti muuta voi, niin ainahan jonkin sortin nautinnon, kun ajattelee vanhan vääristellyn sanon mukaisesti, että ”se parhaiten nauraa, joka toiselle kuppaa kaivaa”. Venäjänkin on saatava öljystä hyvää hintaa ja eiköhän tuo Persianlahden suunta rauhattomana pysy, niin että sellainen reaalitalouden etukin siitä saadaan.
Seis maailma , haluan ulos, on turha toivo.
Täällä ollaan ja näin meitä hallitaan. Ihmisten mieliä ja tekemisiä ohjaavat tietenkin realiteetit, mutta kyllä siellä päätöksenteon korkeuksissa on alkukantaista tunnetta hirmuiset määrät mukana. Joskus siitä on hyötyä, kun taas tosinaan kuten nyt, aika paljon haittaa.
ps. Dagen efter;” Viel uusi päivä kaiken muuttaa voi”, Eilinen kirjoituksessani oli melko pessimistinen. Nyt Venäjän ehdotus ja Obaman reaktiot antavat vähän toivoa: pommituksien alku on siirtymässä tai niiltä voidaan parhaassa tapauksessa välttyä ja Obama voi päästä ansastaan ja Putinin pinnapussi kasvaa saman aikaisesti. Suomellekin tilanne olisi helpotus.
Mutta yksi asia eli Syyrian tilanne ja ihmisten kärsimys siellä ei näillä toimilla tule ratkaistuksi ja voi jopa olla niin, ettei neuvotteluhalukkuus edes lisäänny. Nyt siis tarvitaan kansainvälisiä jatkotoimia ja päättäväisyyttä. Olisiko jo aika ihmisyyden voittaa ja saattaa YK:lle sellainen rooli, jota tällaiset vaikeudet vaativat.
