Me kuolemme, jos liikkeestämme tulee puolue”, hän sanoi viime lokakuussa. Kysymykseen, mitä hän tekisi, jos hän voittaisi vaalit, Beppe Grillo ensin vastasi
”Täytyisi mennä hallitukseen”.
Mutta hän lisäsi: ”En tiedä.”
Varmaan monet Suomessa vertailevat mielissään
Timo Soinia italilaiseen poliittiseen komeettaan Grilloon. Timo Soinia
tuntevana arvelisin, että Soini on politiikko, joka pyrkii käyttämään komiikkaa
politiikassa ja Grillo päinvastoin.
Kirjoituksia palstalla on Italian vaalien
esiin nostamia kysymyksiä pohdittu useammassa jutussa. Huoleen on aihetta.
Sen sijaan voi päinvastoin
todeta, että Perussuomalaisten tilaama PTT:n tutkimus Euroalueen tulevaisuudesta on
asiallisuudessaan toiveita herättävä. Sekin juttu kannattaa lukea kirjoituksia
palstalta.
Perimmäisin kysymys, joka sekin on voinut herätellä isänmaallista Timo Soinia, on, selviytyykö Euroopan demokratian ja hyvinvoinnin malli poliittisen sekaannuksen oloissa. Tuleeko tiukasta taloudesta takka, joka on liikaa kansalaisille. Tätäkin on kirjoituksia palstalla pohdittu.
Ihan pikkujuttuna viittaan Seppo Lindblomin haastatteluun Arto Nybergin ohjelmassa. Presidentin aseman liiallisen heikkenemisen lisäksi hän pelkää liittovaltiokehitystä.
Hän on oikeassa siinä suhteessa, että kansalaisia ärsyttää rajoitukset, joita EU antaa, mutta väärässä siinä suhteessa, että rajoitukset eivät ole EU:n keksimiä, vaan ne ovat markkinoilta tulevia. Muistamme 1990-luvun kotimaisen laman olosuhteista, josta meillä monilla Seppo mukaan lukien on kosolti kokemusta. Suomi oli silloin jo liian pieni toimija. Meidän on mietittävä tarkkaan, ennen kuin hylkäämme yhteiset yritykset ratkaista EU:n puitteissa asioita, kansallinen polku voi olla kansalaisille kivinen.
