Jeremy Corby vasemmistolainen takapenkkiläinen on nousemassa Labourin johtoon. Uudesta Työväenpuolueesta tulee vanha. FT:ssä Chris Giles on
sitä mieltä , että corbynismin on epämääräisen sekavaa. Kovan
vasemmistolaisuuden ei tarvitse olla typerää, kunhan se ymmärtää oikein
vahvuutensa ja rajoituksensa.
Hän lopettaa kolumninsa :
Iskulauseita on helppo kirjoittaa, jos
tahallaan sekoittaa politiikan ja todellisuuden; voi puhua pehmeita ”nopeampi
kasvu ja korkeammat palkat ovat avain tuoda alijäämät alas”.On siis
Corbyn populismi, ei hänen kovaa vasemmistolaisuus, joka tuhoaa hänen
taloudellista uskottavuutensa. Järkevä
kova vasemmistolainen voivaatia lisäämään
hyvinvointia ja tasa-arvoa. Voi olla radikaali ja johdonmukainen, mutta aliarvioimalla
omistusoikeuden merkitystä, ei ehkä olekaan niin suosittua. Se voi olla yksi syy siihen, miksi jyrkempi vasemmmisto harvoin pääsee valtaan.
Entinen Labourin kampanjapäällikkö Peter Mendelson näkee tilanteen synkästi: meneillään on vimmeine ja surulline luku Labourin historiassa.
Näyttää labourin tilanne kirvoittavan ajatuksia kotomaassammekin.Jan Erola kysyi Suomen Kuvalehdessä
Tuomiojalaisuus: Demarien tuho vai toivo?Entäs jos sosialidemokraatit olisivatkin uskaltaneet
valita Erkki Tuomiojan puheenjohtajakseen kesän 2008 puoluekokouksessaan
tuolloin vielä kokemattoman Jutta Urpilaisen sijaan?
Hyvä ja aiheellinen jos- kysymys. Kontrafaktuaalinen ajattelu, jälkiviisastelu,
on harvoin hyödyllistä, mutta silti sitä kannattaa pohtia. Jutta Urpilaisen ja
hänen edeltäjänsä Eero Heinäluoman valinnan perustelu monille valintoja tehneille oli
Tuomiojan Ekin vierastaminen.
Ekin on niin vaikea olla joukkojen kanssa samaa
mieltä ja Ekin sosiaalisuus on valikoivaa. Kaiken lisäksi Eki ei ole
mikään puhtoinen älykköajattelija, vaan melkoinen junttamestari, pahansuopakin, mikä selviää
hänen avoimista muistelmistaan.
Näistä seikoista huolimatta hänessä on kapasiteettia, joka olisi voinut
hyvinkin suuntautua puoluetta eteenpäin vievästi. Valitsijat, jotka ovat usein jonkinlaisia päättäjiä tai sellaiseksi pyrkiviä, vierastavat voimakkaita tovereita. Ja se on
kyllä virhe.
Erkki Tuomiojan rasite ei olisi Corbyn tavoin ollut ay-tausta, joka taas juuri
tällä hetkellä näyttää olevan puolueen johtotehtävien vaatimuksena. Antti Rinne,
Antti Lindman, Eero Heinäluoma, Lauri Ihalainen ja Reijo Paananen. Puolueemme ei vaikuta ihan ykköluokan innovaattorimasinalta.
Edellisen hallituksen aikana Erkki Tuomioja piti puolueen mainetta yllä saaden hyviä arvioita
ulkoministerin toimistaan. Eli nyt on
puolueen johdossa mietittävä voidaanko saada toimintaa osaamista ja uutta
ulottuvuutta toisenlaista profiileista.
Kun kättä päälle harjoitus on nyt käynnissä pitäisi siinä yhteydessä totisesti
kuulla Erkki Tuomiojan näkemyksiä, näin sanoo oikeistodemarin vaisto.
