Viiden sd. piirin risteilyllä valmistauduttiin EU-vaaleihin
ja tietenkin askarreltiin kehysriihen aikaansaannosten parissa.
Laivalla on aina oma tunnelmaa, irti oloa arjesta ja yhdessä oloa saman
mielisten kassa. Varmaan toverien tapaamisessa aina pääkallon paikalla jonkun
korvat kuumottivat, mutta myös yhteisen hyvän ajatuksia ja yhteisvoiman
rakennusta siellä pienryhmissä harjoitettiin.Voi olla, että joku puhui puheenjohtajavaalistakin.
Pääesiintyjänä oli puhemies Eero Heinäluoma. Eero on
ay-liikkeen ja poliittisen työväenliikkeen tuntija ja moniosaaja. Hän hallitsee
poliittisen vaikuttamisen keinot. Hän on opiskellut niin teoriassa kuin
käytännössä vaalikampanjoinnin pidemmän oppimäärän. Sen lisäksi hän osaa puhua
ja vetää yleisöä mukaan. Luontevasti eikä opetellun omaisesti.
Subsidiariteetti- eli läheisyysperiaatteen kautta EU:n avaamine on fiksu veto.
EU-asioissa muutoinkin Eero liikkuu suomalaiselle maistuvalla
kansallista intressiä
korostavalla linjalla. Tärkeää kuitenkin on, että hän avasi eurokriisin
olemuksen kansainvälisen USA:sta alkaneen sijoituskapitalismin
aikaansaannoksena. Väärässä hän ei ole siinäkään, että pohjoismaisin
silmin ei voi hyväksyä eteläeurooppalaista hallintokulttuuria ja aivan
oikeassa hän on vaatiessaan
sijoittajien vastuun toteuttamista.
(Mutta moniin parannuksiin tarvitaan EU:ta ja yhteistä päätöksentekoa. mr
kommentti)
Liittovaltiokehityksen suuntaan kehittymistä Eero ei toivo.
Suomen sisäisissä linjoissa Eerolla oli selvät sävelet: Ei
pakkoliitoksille ja kyllä teollisen pohjan vahvistukselle.
Risteilemässä ollut Ministeri Pia Viitanen ilmaisi
selkeästi myös oman jo vanhastaan tunnetun kantansa pakkoliitoksia vastaan. Ja
niinpä siellä yleisön joukossa kyseltiinkin, että miksi meidän pitäisi odottaa
Kokoomuksen käännöstä ja vasta sitten voisimme ilmoittaa, että sopiihan se
meillekin. Ja sitten ihmetellään kannatuksen.
Varsinaisen Eurovaalijohdatuksen tekin Pirjo Alijärvi, joka
monipuolisesti kuvaili jännittävää asetelma, jossa S&D ryhmä on ollut
nousemassa suurimmaksi ryhmäksi, tosin viimeinen gallup kertoi asetelman olevan
204 -2013 paikkaa 751 MEP:n parlamentista.
Kotimaassa tilanne on tosenlainen; Kokoomus se sen kun vahvistaa asemiaan ja
meidän nousu saa odottaa. Yleisön joukosta kysyttiinkin meidän ministerien
ehdokkuuden perään. Jutta olisi tietenkin paras, jos hän siihen ”uhraukseen”
olisi valmis. Erkki Tuomiojakin on tunnettu ja arvostettu, mutta hän taas ei arvosta
Euroopan Parlamenttia.
Kysymys ei ole siitä, etteikö meillä ole
laadukkaita ehdokkaita, kysymys on siitä, että miten ääniä saadaan. Kokoomuksen
(Stubb, Virkkunen, Virolainen) noususta voi päätellä, että tunnetut ehdokkaat
tässä koko maan vallipiirijärjestelmässä ratkaisevat tuloksesta paljon. Nämä vaalit
heijastuvat tuleviin vaaleihin tai ainakin niiden tunnelmiin.
