Ei kuunnella vääriä profeettoja

Kuntarakenneselvittäjien tiedotteessa
kerrotaan, että Turun he pyytävät pari
kuukautta lisäaikaa. Samalla näyttävät
selvittäjät haluavansa selvittää alueelle edelleen sote-yhteydessä vastuukuntamallia.

Lisäaika on
täysin perusteltu kun katsoo esimerkiksi sitä sisältöä, mikä pitäisi saada
valmiiksi NaaMa (Naastali-Masku) hankkeessa. Pelkästään dispositio eli
sisällysluettelon otsikot käsittää neljä sivua. Ja jokaisen otsikon alla on
paljon vielä selvittämätöntä asiaa ja selvitysten lisäksi niitä pitäisi
analysoida ja tehdä johtopäätöksiä. Urakka on kova, se lähentelee Mission Impossible
– juttuja. Mutta yrittänyttä ei laiteta varsinkin, kun selvityksistä on jo
tähän mennessä ollut paljon kuntakohtaista tietoa, jota muutoin ei ole ollut
ainakaan luottamus henkilöiden käytettävissä.

Hallinnon mahdollisuuksiin
luotetaan perusteettomasti. Kannatta  ihan itsekin miettiä asioita kaikkien hallinnollisten hössötysten
keskellä. Painavan näkökulman aiheeseen saimme lukea päivän Hesarissa.Helsingin
yliopiston kau­pun­ki­maan­tie­teen professori Ma­ri Vaat­to­vaa­ra yhdessä
saman yliopiston kau­pun­ki­so­sio­lo­gian pro­fes­so­ri Matti Kort­tei­seen kanssa
kirjoittavat asiantuntijapalstalla HS:ssä 15.8.2014 otsikolla: Suo­mes­sa vii­me vuo­si­na käy­ty
met­ro­po­li­kes­kus­te­lu, jos­sa on pää­osin poh­dit­tu hal­lin­to­mal­le­ja,
on har­haan­joh­ta­va ja pa­him­mil­laan va­hin­gol­li­nen.

• Myös täs­tä
  nä­kö­kul­mas­ta Suo­mes­sa käyn­nis­sä ole­va kes­kus­te­lu hal­lin­to­mal­lien
  kaik­ki­voi­pai­suu­des­ta on on­gel­mal­li­nen. Jos me nyt on­nis­tui­sim­me
  ke­hit­tä­mään sel­lai­sen hal­lin­to­mal­lin, jo­ka rat­kai­see kil­pai­lu­ky­kyyn,
  seg­re­gaa­tioon ja eko­lo­gi­seen kes­tä­vyy­teen liit­ty­vät on­gel­mat, kek­sin­nöl­lä
  oli­si var­mas­ti vien­tiä maail­man kai­kil­le mark­ki­noil­le.
• Va­li­tet­ta­vas­ti
  aja­tuk­set sii­tä, mi­ten täl­lai­nen mal­li edis­täi­si sil­le ase­tet­tu­ja
  ta­voit­tei­ta, ovat jää­neet epä­mää­räi­sik­si. Em­pii­ri­nen näyt­tö hal­lin­to­mal­lin
  toi­mi­mi­ses­ta toi­vo­tul­la ta­val­la puut­tuu ko­ko­naan.
• Alueen elin­voi­man
  ke­hit­tä­mi­seen tar­vi­taan koh­den­net­tu­ja ja konk­reet­ti­sia toi­mia,
  jois­ta suu­rin osa on tyys­tin pai­kal­lis­hal­lin­non toi­mi­val­lan ul­ko­puo­lel­la.
  Oli­si vii­sas­ta kes­kit­tyä miet­ti­mään pai­kal­li­sia vah­vuuk­sia, nii­den
  va­raan mah­dol­li­ses­ti ra­ken­tu­via klus­te­rei­ta ja si­tä, mi­ten voi­sim­me
  edis­tää näi­den me­nes­tys­tä. Jos näin syn­tyy laa­jem­paa yh­teis­työ­tä, se
  on vain hy­väk­si.

Kun julkisen
talouden kestävyyden parantaminen hallinnollisten ratkaisujen avulla on
myö
jäänyt epäselväksi, on nyt tärkeää, että pidämme pään kylmänä ja
ryhdymme vain
sellaisiin hankkeisiin, joihin itse uskomme ja joiden hyödyistä saamme
riittävä
näyttöä ja joiden läpiajamiseen kaikki mukana olijat sitoutuvat. Mitään
hyppäyksiä uuteen vanhaa hylkäämällä ei kannata ajatellakaan palvelujen
tuotannossa, jossa kysymys on, kuten terveyspalveluissa, jokapäiväisistä
tarpeista.

Olisi todellinen yllätys, jos sote-ratkaisussa
palattaisiin jo kertaalleen kuopattuun vastuukunta-malliin. eiköhän
viisasta olsi jotenkin käyttää hyväksi sitä, mikä on olemassa.
Mutta tähän asiakokonaisuuteen palataan vielä monta kertaa!