Ymmärtääkö Soini Suomen aseman?
Johannes Virolaisesta sanottiin, että hän on poliittinen
eläin. En ihan tiedä, mitä sillä tarkoitettiin. Mutta kaiketi se viitta
jotenkin siihen, että politiikka on elämän sisältö ja että toiminta perustuu vaistoihin.
Kerrotaan, että Sirkka, Minä ja Pekka eli SMP perustui analyysiin nousevien kansanliikkeiden
retoriikasta. Niiltä lainattiin ja niiden hengessä kehitettiin uusia.
Timo Soinia voinee, vaikka loman vuoksi ei Immosen juttuihin vastannutkaan,
luokitella politiikasta eläväksi sanasepoksi. Eli hänessä yhdistyvät
Virolaisen ja Vennamon elämän tyylit. Timo Soinilla ei ole Veikko Vennamon
rasitetta, kekkoskaunaa.
Mutta ajautuuko hän Pekka Vennamon ansaan, ministeriyteen.
Aamutelkkarin haastattelussa huomasi hyvin, että hän oli
valmistautunut vastaamaan aikaisempien puheiden esiin nostoihin. Yksinkertainen
vastaus oli: Tilanne on muuttunut, nyt on EVM, jonka päätöksiin emme voi vaikutta.
Niinkin voi sanoa, mutta rehellinen Soini olisi sanonut, tykätään
niin Audin takapenkistä.
Mutta sitten asiallinen argumentti.
Tilanne Euroopassa ja
maailmassa on muuttunut. Euroopan yhtenäisyyttä tarvitaan eikä siihen sovi
Kreikan sekaannus varsinkin kun pakolaisongelman sen kun pahenee. Jos Soini
olisi malttanut olla sanomatta, kuten olen ennustanut, olisi lausunnossa ollut
tyyliä. Pakolaisista Soini ja hänen porukkansa on puhunut ja puhuu, mutta
nykytilanteessa on kysymys paljon syvemmästä maailman ongelmasta, jota taatusti
ei paranneta kielloilla ja rajojen sulkemisella.
Puolan ulkoministeri Radek
Sikorsky painotti kirjoituksessaan FT:ssä Euroopan yhtenäisyyttä ja tukea
valitulle johdolle, presidentille ja ulkopoliittiselle edustajalle. Puolalla on
tietenkin omat tavoitteet, mutta kyllä jutussa on perääkin.
Tuossa Sikorskyn jutun kuvituksessa on ajattelemisen aihetta. Taas kuvasta
puuttuu Suomi. Siinä onkin yhteensovittamista Soinilla; saada Suomi näkymään,
jottemme jäisi pelkäksi huutavan ääneksi korvessa karhun kainalossa.
Eli kysymys ei ole vain perussuomalaisten
pulinasta, vaan Suomesta.
