Eduskunnassa on käyty keskustelua uuden hallituksen
ohjelmasta. Hallituspuolueita syytetään petoksesta – aiheesta, kuten monesti
aikaisemminkin samasta syystä. Tietenkin
lievä kollegiaalisuus puoluekannasta huolimatta lisää suvaitsevaisuutta Juha
Sipilän ehdotuksia kohtaan.
Mutta sitten avaan Tekniikka ja Talous lehden,
jossa on artikkeleja, joista poimin muutaman: Työntekijä on paras kehittäjä sivun juttu käytännön elämästä; toinen
sivun juttu Tulokset merkitsevät ei
työtunnit ja kolmas; Unelmia ilmassa, Hajautettu
energiantuotanto vaikutta ensi kuulemalta tasa-arvosiselta.
Sipilän ohjelmaa lukiessa huomaa, ettei hän ole viimeaikoina ainakaan ole
insinööriuutisia lukenut.
FT:n artikkelissa puolustetaan
Euroopan pitkiä lomia. Siinä todetaan, että työn tuottavuus on Ranskassa
Euroopan huippua, maassa jonka lyhyestä työajasta puhutaan paljon, mutta jossa
tehdään enemmän töitä kuin Saksassa – kaikkien huulilla olevassa talouden
Wunderlandissa.
Tämän päivän Hesarissa on kerrottu Suomen Pankin arvioista (kuva yllä),
jonka mukaan työajan lisäys kasvattaisi BKT:ta. Sitä kritisoidaan aiheesta:
Työntekijöitä
edustavan keskusjärjestön STTK:n pääekonomisti
Ralf Sund hyväksyy Suomen Pankin laskelmien ”etumerkit”.
Työajan lisäämisellä siis olisi positiivisia vaikutuksia kansantalouteen.
Sund kuitenkin arvostelee sitä, että Suomen Pankin paperissa sivuutetaan
mahdollinen työllisyyden lisääntyminen ja sen kerrannaisvaikutukset talouteen.
Yritykset voisivat pärjätä vähemmällä työvoimalla, jos työaikaa olisi kaikilla
enemmän. Pitkällä aikavälillä kilpailukyvyn paraneminen elvyttää vientiä, mikä
parantaisi työllisyyttä.
”Mielestäni on selvää, että ennen kuin vienti lähtee joskus vetämään, tämä
tulee lisäämään työttömyyttä. Sillä on hintansa”, Sund sanoo.
Kenenkään pidä ottaa todesta SP:n optimistisia arvioita, joka
voi perustua vain sille, että heillä ole muilta salattua tietoa maailman tai Euroopan
talouden paljon ennustettua nopeammasta kasvusta.
Oma arvaukseni on, että perimmäinen tarkoitus on alentaa palkkoja. Se parantaisi
kilpailukykyä, mutta ei sillä tavalla, kuin Suomessa pitäisi tehdä eli
tuottavuutta lisäämällä. Kuten ylempänä on kerrottu, niin käytäntö osoittaa,
että keinot ihan muita kuin palkanalennukset tai työajan pidennykset. Myöskään
hajautettu ja tuettu tai veroilla rankaistu
energiajärjestelmä ei Suomen kilpailukyvylle ole hyväksi.
Ikävä sano, että insinööri on sanmukaisesti hakoteillä.
