Tällä iskulauseella Euroopan Unioni on järjen vastaus rauha
unelmaan olen puolustanut Euroopan Unioniin liittymistä ja siellä
pysymistä.
Kun kansanäänestyskamppailu kävi kuumana, pelkistin asian
kysymykseksi yes tai njet. Taisin vielä lisätä, että nousemmeko
EU-junaan vai jäämmekö IVY pysäkille.
Jälkeenpäin presidentti Mauno Koivisto on sanonut pitäneensä ulkopolitiikka
pääargumenttina jäseneksi hakeutumiselle.
Nobelin rauhan palkinto ja kun siitä päättä Norja, jolla ongelmasuhde EU.n kanssa,
on merkittävä tunnustus asiaan, joka on
kuin terveys: Kun se on kunnossa, niin sitä ei huomaa, mutta kun se puuttuu, se
hallitsee kaikkea.
Kun tässä yhteydessä taas haastateltiin Timo Soinia, leukaili hän, että kas kun ei talouden Nobelia. No
miksi ei, onhan sekin saavutus, tarkoitan sisämarkkinoita.
Mutta se ei ole pointti, vaan se, että
Soini on menettänyt suhteellisuuden tajunsa ja iso minänsä vie häntä. Fiksun kansalaisen pitäisi viimeistään nyt
nähdä pelin politiikan läpi ja huomata, että villitsemiseen käytetty EU on
Soinille vain välinearvon asemassa tai sitten siitä on tullut hänelle uskontoa
ei asia. Molempi pahempi.
Kuntavaaleihin ja Naantaliin liitän tämän asian pitkän
aasinsillan kautta. Naantalin syntymäpäivänä 23.8.1939 kirjoittivat Molotov ja Ribbentrop sopimuksen mm:ssa
Suomen kohtalosta. Sen seurauksena tuliTalvisota. Suomi ei siitä tiennyt eikä
Suomelle apua herunut hyvältä ystävältä Saksalta. Emme me nytkään voi avusta
olla varmoja, mutta meillä on sentään sanamme sanottavana. EU:n vaikeudet ovat pieni
hinta sen tuomaan turvaan ja mahdollisuuksiin verrattuna.
