Kirjoituksia palstan lukeneet ovat muistelleet omia
penkkikokemuksiaan. Eräs vanhempi rouvashenkilö kertoi, että pitkään hän tunsi
syyllisyyttä istuessaan nuorena penkeillä, ne kun oli tarkoitettu
varttuneemmalle väelle. Mielessäni ovat
myös keskustelut penkkien tasapuolisesta jaosta: Entisen maalaiskunnan alueelle
pitäisi saada penkkejä, vaadittiin. Epäsuhde on varmaan vallalla vieläkin ja sitä
perustellaan sillä, että sopii näitä keskustan penkkejä käyttää muidenkin.
Yleinen käsitys lienee, että vanhassa Naantalissa on penkkejä suhteellisen
paljon.
Julkisten talouden tiukkuudesta huolimatta ei ole ainakaan vielä esitetty
vaatimuksia julkisten penkkien maksullisuudesta. Sen sijaan viitteitä
viheryksikön kustannusten vähentämisestä saattoi lukea tarkastuslautakunnan
kertomuksesta. Naantali käyttää suhteellisen paljon kaupungin siisteyteen ja
viihtyisyyteen. Ja se ilo jakaantuu tasapuolisesti ja se on tärkeä osa
kaupungin vetovoimaisuudelle. Ja siihen kuuluvat julkiset penkit.
Jocke Leino on
löytänyt kuvan julkisten penkkien kertomuksen yhdestä kohdasta eli Tavastin Killan
seinustan muutoksesta. Oheien kuva on vuodelta 1966 ja Jocke arvelee oikealla olevat laivastopukuiset lienevät
saksalaisen purjelaivan ‘Starkke’(?) miehistöä iltalomalla.