Jutta Urpilaiselta on ilmestynyt 16 sivuinen linajpaperi. Se päättyy:
7. Yhdessä eteenpäin
Tiivistäen SDP:n aiempien menestyskausien perusteella avaimet
SDP:n nousuun siis ovat:1. SDP on muita puolueita voimakkaammin eteenpäin ja tulevaisuuteen katsova.
2. Tulevaisuuskuva perustuu hyvin realistiseen kuvaan talouden
reunaehdoista.
3. SDP pitää linjansa, vaikka siitä käydään tiukkaa keskustelua
puolueen sisällä.
>>>>
Olemme ehkä olleet hieman aikaamme edellä puhuessamme
veroparatiiseista, nuorisotakuusta tai vihreästä kasvusta. Tänään kaikki
edellä mainitut asiat kuitenkin saavat kaikupohjaa Suomessa ja maailmalla.
Mikä siis estää meitä samalla tavalla nostamasta SDP:tä jälleen Suomen johtavaksi
muutosvoimaksi? Vain pelko itsessään on pelottavaa. Kansanliikkeen huominen on
omissa käsissämme. Lähdetään Seinäjoelle ja sieltä eteenpäin pelon sijasta
rohkeus rinnassamme. Meitä tarvitaan ja me tulemme antamamme lupauksen Suomen
uudistamisesta myös lunastamaan.
Turvallisesti ja rehellisesti vastuuta kantaen.
Jutta toistelee tärkeitä teemoja.
Niitä hän
höystää talousgurujen nimillä ja ulkomaanmatkojen kokemuksillaan.
Hän kertoo
myös SDP:n menestyksistä ja niiden syistä ja haluaa aivan ilmeisesti samaistua
Tanneriin, Koivistoon, Paasioon, Sorsaan ja Lipposeen.
Hänen analyysinsä ja analogiansa on ontuvaa ja epäilen, ettei tuo toimi.
Puolueen puheenjohtajan on seisottava omilla
jaloillaan!
EU politiikka on monien mielestä Jutan vahvuus.
Mielestäni se on ollut näyttävää, mutta väärää politiikkaa. Saksan ja Suomen sekä
komissionkin kiristyslinja ei ole ollut kestävää. Vaikeuksissa olevat maat
maksavat vieläkin 130 miljardia euroa liikaa korkoja sijoittajille.
Menetetyt
sukupolvet jäävät muistoksi tästä epäsolidaarisesta ja kurjistavasta kiristyspolitiikasta.
Siinä ei ole mitään kehuttavaa.
Edes sen Jutta olisi voinut tunnustaa, että
Euroopan sosialistien ja hänen linjansa eivät kohtaa.
