”Joku venäläinen dokumentaristi sanoi kerran tekevänsä
dokumentteja, jotta näkisi, mitä mieltä hän on asioista. Se on hyvä metodi.
Siinä joutuu opettelemaan, että voisiko tämä olla näin.” perusteli Jari Tervo
omien juttujensa tärkeyttä.
Gallupeista kirjoittamisessa on sama. Tietenkin voi kuitata,
että viihdettä nämä ovat, eivätkä kerro totuutta eivätkä ennusta vaalien
tulosta. Sen sijaan näillä on vaikutusta puolueiden toimintaa ja kansalaisiin.
Kirjoittamalla on pakko pohtia, kuten dokumentaristi, onko
tämä näin ja mitä tämä tarkoittaa ja mitä tästä voisi
seurata.
Kuva kertoo, eikö totta
Ensinnäkin on selvää, että Petteri Orpon asema on vahva
-ehkäpä liiankin. Oheinen kuvakaappaus kertoo asetelmasta ehkä enemmän kuin
monet sanat: Petterin imago on kunnossa ja hän ja hänen puolueensa tietää sen,
taustalla vähän pelokkaana ihmettelee
Antti mitä voisin oppia ja mitä on muutettava puolueväen luottamustason
nostamiseksi. Missä demari tapaavat liian usein todetaan, että kyllä muutoin menisi
mutta Antin persona ei sytytä.
”20 senttiä pidempi ja viikset”, oli työkaveri sanonut Pensamon Papulle, kun epäili
mahdollisuuksiani menestyä eduskuntavaaleissa. Näin se oli ja on, eli politiikassakin
kysymys on ominaisuuksista, jotka vetoavat kansalaisiin. Ja tätähän monesti arvioidaan
valittaessa johtajia. Heinäluoman Eero on päätään pidempi ja Jutta oli nuori hymyilevä
blondi. Mutta jotain puuttui: Sanoman ja ajankohdan yhteys ei toiminut tai
sitten kysymys on ollut ja on karisman puutteesta. Mutta voiko tämän korjata aiheuttamatta
vahinkoa, siitäkään ei ole varmuutta, eikä lähipiiri aina näe metsää puilta.
Tästä esimerkkinä SPD:n Martin Schultz, jonka valintaa hämmästelimme.
Mutta kun nämä henkilövalinnat ovat monen sattuman summia
tai erotuksi, niin viisainta olisi keskittyä asioiden hyvään valmisteluun ja osaamisen
tason nostoon. Tässä hommassa naamalla ei niin väliä, tärkeintä on, että pärstän
takana on sähkömagneettista toimintaa.
