Wolfgang Münchau arvioi FT:n kolumnissaan Saksan tilannetta juuri nyt, kunn hallitusneuvotteluissa pyritään ratkaisuihin.
Kolumnissaan hän ilmoittaa olevansa kaksijakoinen.
– Toinen minä toivoo, että
sosialidemokraatit äänestävät suurta koalitiota vastaan, sillä Koalitio vahvistaa
äärilliikeitä oikealla ja vasemmalla, eli olisi parempi lopettaa tämä aikaisemmin kuin myöhemmin.
–Toinen puoli sanoo, että tämä suurikoalitio voisi todella
tehdä jotain hyödyllistä. Eurooppaa koskeva sopimuksen luku on
hämmästyttävä. CDU ja SPD hyväksyvät finanssipoliittisen liiton periaatteen
makrotalouden vakauttamiseksi ja Euroopan vakausmekanismin (ESM),
pelastusrahaston, muuttamisen EU: n toimielimeksi.
Mikä todella yllätti
minua, oli tavallisista epäilijöiden
vaikeneminen; oikealla. CDU: n ja heidän Baijerin liittolaistensa euroskeptiset
takapenkkiläiset ovat olleet
epätavallisen hiljaisia. Niin myös
tiedotusvälineiden taloudelliset kommentaattorit. Ainoa selitys on, että
he eivät ole lukeneet osiota tai eivät ole ymmärtäneet sitä.
Hiljaisuus päättyi äkkiä viime viikolla Otmar Issingin
artikkelissa Frankfurter Allgemeine Zeitungissa. Issing, Entinen Euroopan
keskuspankin johtokunnan jäsen, tunnisti oikeutetusti EU: n osuuden merkityksen
sopimuksessa. Taloudellisena konservatiivina hän oli järkyttynyt siitä, kuinka
helposti Saksa nostivalkoisen lippun euroalueen keskustelussa. Pankkiunioni, rahoitusunioni,
tulonsiirtojärjestelmät – kaikki voi tapahtua hyvin pian. Juuri se, mitä vastaan
konservatiiviset, ordo-liberaalit saksalaiset instituutiot ovat aina taistelleet.
Wolfgang Münchau ei ole samaa ole samaa mieltä kriitikkojen maailman
näkemyksestä, mutta siinä he osuvat oikeaan, että alustava koalitiojärjestely on
tärkeä asia. Wolfgang Münchau näkemykseen, että tämä koalitio voisi
todella tehdä jotain hyödyllistä. Sillä on mahdollisuus, jota Euroopassa ei ole ollut
aiemmin ollut.
Suomen hallituksen puolueet Siniset ja Keksusta eivät tästä tykkää ja tuskin Kokoomuskaan on valmis radikaaliin irtiottoon.
Sen sijaan olis jo SDP:n aika selkeästi linjata kantansa ro eurooppalaiseksi. Persujen peesamaisen aika pitää lopettaa ja valtionvarainministeriön ohjauksesta on irtaannuttava.
Politiikka on kuitenkin mahdolisen taitamista, joka liian usein voi johtaa vahingon aikaansaamiseen taktisilla tempuilla. Wolfgang Münchau kirjpittaa saksalaisten asetelamsta:
Mutta politiikassa on nyt SPD:n jäsenillä päästä yhdellä iskulla eroon sekä omasta johtajastaan
Schultzista että Merkelistä. Joillekin
on vaikea vastustaa kiusausta.
Toinen euroalueen uudistuksen estämisen lähde on
CDU: n sisäisen opposition nousu. Otmar Issingin artikkeli on herättänyt
keskustelua puolueen Bundestag-ryhmässä, koska parlamentin jäsenet totesivat,
että ruohonjuuritasot ovat erityisen tyytymättömiä ESM: n osioon.
Otmar Issing ja muut
konservatiivit pitävät CDU: n / CSU: n ja SPD: n ehdottamia toimia kaltevana
tasona kohti järjestelmää, joka ei
perustu kansallisen tason fiskaaliseen ja rahoitukselliseen suvereniteettiin
vaan keskinäiseen, ylikansalliseen hallintoon. Tästä keskustelusta euroalueesta on aina ollut kyse. Se on muunnelma vanhasta
teemasta federalismista vastaan hallitustenvälisyys.Euroopan hallintoa
koskevassa erityisessä kysymyksessä saksalainen politiikka kallistuu mielipiteen
tasapainoilussa federalistisen näkemyksen hyväksi. Sitä varten, ja vain siksi ,
luultavasti panostan suurkoalition puolesta, ehkä ei kuitenkaan koko vaalikauden
ajaksi.
Toivomme, että tämä monentum käytettäisiin hyväksi ja että Suomi olisi rakentava elementti tulevassa kehityksessä. Tässä EU-asiassa tasavallan presidentillä olisi sanomisen paikka. Kysymys on myös Suomen ulkopolitiikan linjasta – ei pelkkä tarkkailija, lausuttiin virkaanastujaispuheessa.
EU myönteisiä ehdokkaita tuki presidentin vaalissa 4/5 osaa äänestäneistä.
Ps. Euroopalle on hankaluuksia näköpiirissä kevään vaaleissa Italian suunnalta, kun viiden tähden pelätään menestyvän tuossa epätaisuuksien maassa. Alla on kuva maan sisäisestä jakautumisesta: Alueellinen kansantuote on kolminkertainen vauraimilla alueilla köyhempiin verratuna kun taas työttömyyden numerot etelässä ovat lähellä 30 prosenttia, kun pohjoisessa päästään alle 10 prosenttiin.
