On kesän kirkas huomen
ja suvi-sunnuntai.
Ei liiku lehti tuomen,
On lintunenkin vait.
Paitsi, että palokärki tuolla
vastarannalla rummuttaa. Laulun – runon sanomasta ja
palokärjen päälaesta tulikin mieleen Jacke
Södermanin legendaarinen lausahdus , ettei auringonlasku
ole kunnallisjärjestön luomus. Hän ei
muistelmiensa mukaan tarkoittanut Turun vaan Kokkolan kunnalisjärjestöä.
Viisaat väittävät, että
lomalla ollaan erossa tavanomaisista asioista. Kohdallani se on tarkoittanut,
että olen ollut kommentoimatta tapahtumia ja niiden seuraaminenkin on
ollut satunnaista.
Aika on kulunut askareissa ja ympärillä olevan vilinän ja
sitä seuranneen hiljaisuuden seuraamisessa.
Naantalin Birgitan yöt ja
monet muut kulttuurin muodot ovat varmaankin onnistuneet, kun ilmoja on
pidellyt. Naantalin rannan terassitkaan eivät näillä keleillä tarvitse paikallista
kulutuskysyntää, joten hyvillä mielin sitä ollaan täällä järvimaisemissa. Erilainen
ympäristö ei ole pahasta elämäntapa naantalilaisellekaan.
Sulkavalla
Viikko sitten soudettiin.
Taisimme Vänttisen Rauskin kanssa
olla 5.200 soutajan joukossa harvinainen harrastelijapari, nimittäin
vuorosoutajien määrä on laskenut, joten sijoituksemme on parantunt olimme kuudensia emmekä 33. kuten 60 sarjassa aloittaesamme.Loppupäästä laskien olemme edelleen kirkaassa kärjessä.
2000-luvun alkuvuosien huippulukemista yli 10.000:sta osanottajamäärä on puolittunut, mutta on
nykyisinkin vielä kymmenkertainen aloittamisaikoihini 1970-luvun loppuun verrattuna.
Normaali elämän kulkuun kuuluvat tällaisten tapahtumien nousut ja laskut.
Sulkava
ei ole enää pintaliitäjien must. Sulkavan soudut on kesäinen yhdessäolon kuntoilutapahtuma,
jossa kirkkoveneet ovat pääroolissa. Yhdessä tekeminen ja hauskan pitäminen on
sallittua.
Antti Rinnekin oli täällä
Edellä kerrotun tapahtuman luonteen vuoksi paikalle ilmestyminen oli äijäpuheenjohtajalta
fiksu liike. Antti Rinne oli kannustamassa
SDP:n paikallista kirkkovenettä ja siinä ohessa hän tapasi ohikulkijoita.
Paikallislehtikin sen noteerasi.
Miten sitten meillä mene? Tarkoitan
Antti Rinteen johtamaa SDP:tä. Kiitos kysymystä, kyllä tässä kestämistä on,
mutta voisi huonomminkin olla. Palaan näihin näkymiin kirjoituksia palstalla,
kunhan ehdin.
Antti Rinne näytti selviytyneen
EU:n finanssiministerien tulikasteestaan
vähintäänkin kohtuullisesti. Ei katastrofeja,
sekään ei ole uutta. Niinhän Jutallekin kävi; ennakko-oletukset eivät lupailleet
hyvää, mutta ei aikaakaan, kun hänestä tuli jo kovan luokan täti tiukka ihan
juuri niin kuin ministeriön virkamiehet tahtoivat.
Julkisuuden ihmeellinen maailma on
kummallinen. Voihan siihen vaikutta, mutta kyllä se on paljolti onnenkin kauppaa.
Eli kyllä tämä tästä, kunhan Antti muistaa, ettei pidä liikaa kumarrella kuvia
ja vielä vähemmän uskoa seireenien lauluja. Solidaarisuuden, taloudellisen
kasvun ja työllisyyden ideat on oltava mielessä käytännön ratkaisuja tehtäessä.
Nyt enteellisesti itäisellä
taivaalla on pelottavan näköisiä pilviä.
Suomen on tunnistettava paikkansa ja
vastuunsa.
Olen lueskellut Martti Ahtisaaresta ja Winston Churchillistä kertovia
kirjoja.
Britit epäröivät suhtautumisessa Saksaan ja sen aikomuksiin ja vielä
keväällä 1940 siellä oli erillisrauhaan pyrkiviä. Aivan erityisesti yläluokassa
oli paljon Hitler-myönteisyyttä. Taustalla oli omaan privilegion suojelu hyvin
itsekkäistä lähtökohdista.
Samaa henkeä on Suomessa.
Yksittäinen intressi ja varsinkin business-näkökohtien
valvonta tahtoo unohtaa suuren kokonaisuuden. Martti Ahtisaarta on tunnustettu
konfliktien asiantuntija, jonka puheesta puuttuu koukeroisuus. Se on selvää
puhetta ja lainaan tähän hänestä kertovaa vuonna 2011 ilmestynyttä kirjaa: Martti Ahtisaaren tarina: Matkalla.
- Ahtisaari toteaa omasta
puolestaan, että Venäjällä on loistavia, osaavia ihmisiä. ”Kohtelen heitä aivan
samalla tavalla kuin muitakin. Suren vain sitä, ettei venäjä kansakuntana kykene
muuttumaan riittävän nopeasti, monipuolistaman talouttaan ja rakentamaan toimivaa
oikeusvaltiota. Tuntuu siltä, että korkea öljyn hinta ei ole rohkaissut tarvittaviin
muutoksiin”. - ”Tämän päivän maailmassa EU:n
ja Yhdysvaltain toiveena olisi normaali yhteistyö demokraattisen ja ja toimivan
oikeusvalttiota kunnioittavan Venäjän kanssa. Ei kukaan halua Venäjän kanssa
konfrontaatiota.” - Tämän sanominen ei Ahtisaaren mielestä tarkoita Yhdysvaltojen ihannointia tai kannanottoa
sen puolesta, ”sillä tyhmyyksiä tehdään myös läntisissä demokratioissa”. - ”Demokratiassa huonoista johtajista päästään kuitenkin eroon. Eikä demokratiaa
ole kuin yhdenlaista, joko sitä on tai sitä ei ole. Mitään puolivälin
demokratiaa ei ole olemassa”, Ahtisaari sanoo.
Kirja oli kirjoitettu jo
vuonna 2011 paljon ennen Ukrainan tapahtumia:Krimin valloitusta ja siviilikoneen pudotusta.
Ahtisaarta kannattaisi kuunnella.
