Elokuun viimeisen päivän vesper on soinut ja Hollywood on
täällä taas.
Kesäkausi on päättynyt – ainakin muodollisesti. Vielä voi
olla lämpimiä päiviä, mutta kalenteri määrää, että arjen ja aherruksen suuntaan menemme me naantalilaiset.
Matkailuyrittäjät sen sijaan tekevä yhteenvetoja ja toteavat, että jottai taritis tehrä.
Kuin tilauksesta syyskuun 1 pnä Turun Sanomien etusivulla oli Jukka Vehmasen West Endin jutu tulevista
asuntomessuista? Pekka Jokisuu ja Jari Tammento, alittelliset puuhamiehet puhuivat omassa asiassaan, mutta yhteistä parempaa tulevaisuutta tavoitellen
Matalahden ruoppaukselle on saatu lupa ja edellytykset saada
uutta vetovoimaa Naantaliin on parantunut.
Nyt olisi hyvä hetki kallistaa korva
matkailuyrittäjien ja miksei maan omistajinkin suuntaan eikä vain voivotella sitä entistä parhaan
matkailukaupungin imagoa.
Julkinen ja yksityinen kumppanuus on ratkaisun avain.
Vesperistä puheen ollen
Seurakunta kertoo Vesperi perinteestä sivuillaan:
”Vesper-soiton tarina alkaa saksalaisesta Hallen kaupungista, jossa iltasoitto
soi kaupungin kirkon korkeasta kaksoistornista. Soiton kuuli aikanaan myös
Hallessa opiskellut naantalilainen Julius Friberg.” Alku oli 1920 luvulla.
Vesper-soiton hoiti aikoinaan kylpylä, sitten Naantalin matkailu ja nykyisin
kaupungin kulttuuritoimi.
Virret: su 184, ma 571, ti 462, ke 383, to 459, pe 478, la 377)
Ps. Sunnuntai illalla trumputtajan ei pitäis sanoa, että toimelias päivä on mennyt jne. Sunnuntaina pitäis lorun kuulua joten näin:
Ansaittu lepopäivä on takana. Niin palkolliset kuin isännät ja emännätkin voiva viel jatkaa pyhäpäivän viettoo. Mut nyt kello kahreksalt on vesperin aika; hiljentykkää sen ajaks.
