Kun seurasin Kokoomuksen puheenjohtajan haastattelua ja sen
jälkeistä raporttia USA:n jakautumisesta. En voi sille mitään, että Jyrki Kataisen kuntarakennehehkutus ja amerikkalainen
uskontokiihkoilu muistuttivat tosiaan. Kyse on pelosta ja uskosta. Katainen
odottaa vedenpaisumusta, jos ei tehdä radikaaleja muutoksia; kun kaupungintalot
kaatuvat, niin palvelut turvataan. Asenne
ei ole reaalimaailmasta ja vielä vähemmän se on taloudellisesti perusteltu. sen
me käytännön kuntapäättäjät tiedämme. Ainut säästökeino on sulkea reunalla olevia
palvelupisteitä. Hallinnon määrä kasvaa kunnan koon mukana ja pelkään kasvun
olevan potentiaalista: Kaksinkertainen koko tietää nelinkertaista byrokratiaa
eikä päinvastoin.
Kuntaliiton asiantuntija Reijo Vuorento
on Henna Virkkusella vastannut talouden tosiasioilla. Ja muistutan, että
valtion velka 16.000 €/as asukasta kohden on kahdeksan kertaa kuntien velkaa 2.000 €/as suurempi . Valtion velka kasvaa
vuodessa enemmän kuin puolet kuntien koko velkamäärään nähden.
Tästä syytä tiedämme, että valtionvarainministeriön kuntaporukan perimmäinen
tarkoitus on pistää kunnat tekemään likaiset palvelujen karsimiset tai
lisäämään veron keruuta. Se on heidän kannaltaan ainut rationaalinen idea tässä
hulinassa. Hourailu saisi loppua.
Vastaan tässä valtionosuuksien ihmeitä juttua kommentoineelle Leena Salolle. Leena pohdiskeli
seuraavasti:
Nyt olisi mielenkiintoista tietää, kasvavatko palvelu”kulut”
lineaarisesti väestömäärän mukaan. Esim. jos väestönlisäys olisi 1000 henkeä,
paljonko kulut kasvaisivat ja paljonko taas valtionosuudet kasvaisivat.
Tarkoitan mm. sitä, että jos peruskoululaisia on 100 enemmän tai vähemmän
tulevana vuonna, mikä on vaikutus. Pitäisikö meillä olla joku
väestönkasvutavoite per vuosi? On hämärä muistikuva, että joskus sellainen
tavoite olisi mainittu jossain…Ja mitä tavoitteen saavuttaminen meiltä
edellyttää?
Ensinnäkin meillä on ollut ja on kasvutavoite.
Yleisesti ottaen kasvusuorat, käyrät tai trendit ovat monenlaiset. Pääsääntönä
lienee, että useat palvelut kasvavat hyppäyksittäin aina silloin kun joudutaan
uuden yksikön esim. päiväkodin tai koulun perustamiseen. Muutoin lienee lineaarisuus
trendinä oikea arvio. Mutta byrokratia on ihmeellistä. Koon kasvaessa tulee
hallintoa ja väliportaita lisää ja ne voivat ja kokemuksen mukaan kasvattavat yksikkökustannuksia.
Eli on selvityksiä, joissa edullisin kuntakoko olisi 20.00- 40.000 asukkaan luokassa. Sen ala ja yläpuolella asukasta
kohden kustannukset nousevat. Totta kai olosuhteilla, pinta-alalla, väestörakenteella
ja muilla sellaisilla on vaikutusta.
Naantalin olosuhteissa asukasluvun kasvu tuhannelle ei aiheuttaisi merkittäviä
lisäkustannuksia, sillä meidän lasten määrät ovat olleet laskussa ja
varustuksemme välittäisi lisääntyvät määrät ilma suuria lisäresursseja. Kuten
valtionosuuksista olleesta jutusta selvisi, ovat valtion avut asukasmäärään
sidoksissa, joten kasvu on lineaarista tietyin painotuksin. Ja toinen juttu on,
että asukkaat tuovat myös kunnallisveroja
ja siksi olemmekin todennet, että jos Naantalissa olisi 1.000 asukasta enemmän,
olisi meidän alijäämäongelmasta ratkaisut ainakin toinen puoli. Kasvun loppu on
ollut meidän suurin itse aiheutettu ongelma. Vastuussa on ollut Kokoomus, jolla kaupunginsuunnittelujaostossa
on yksinkertainen enemmistö.
