Tämä joulu meni kolmen naisen koukussa. Tarja Halonen täytti
75 vuotta, Pirkko Työläjärvi ja Liisa Jaakonsaari julkaisivat kirjat.
Vaikka tahtonaisten kasvuympäristössä on eroja ovat nämä sosialidemokraattisen liikkeen tähdet oleet
äitiensä tyttöjä. He ovat radikaaleja ja vanhanaikaisia.
Ilmaisuvoimaa löytyy – se vaan on erilaista: Tarja on
omimmillaan haastateltavana, Liisa on sattuvasti sanova ja Pirkko on sujuvasti monikerroksellinen.
Kokemusta on kosolti.
Yhteinen tekijä – eikä pienin sellainen – on, että he ovat SOSIALIDEMOKRAATTEJA.
Rohkenen luokitella itseni näiden lasikaton särkijöiden kaveriksi,
sellaiseksi poliittisesti vaarattomaksi opponentiksi. Luulen tuntevani heitä saman verran kuin he toisiaan. Lahjakkaita, oman laisiaan ovat nämä kansan suosikit.
En kadehdi, mutta kumminkin huomaan, että naperosta asti järjestöön kuuluminen
ei anna sellaista hohtoa, mistä etsivät löytäjät osaavat kertoa. Joskus
aina epäilin, että jotain näiden tovereiden kokonaiskuvasta puuttui. Nyt lukiessani kirjoituksia ja kirjoja saan ilokseni huomata, että etsimisen
vaatiman pohdiskelun pakko on johtanut oivaltamiseen ja sen uskottavaan ilmaisemiseen.
Tarja Halosen haastatteluja lukiessa, kuunnellessa tai katsoessa päädyin vahalla kotisohvalla pelkistykseen:
Jonkinmoisen
huomenlahjan Tarja on saanut syntyessään joulunattona – nimittäin vaatimattomuus ja määrätietoisuus
yhdistyvät harvoin niin puhuttelevalla tavalla.
Pirkko Työläjärven kirja Moninaista on tiukka paketti, johon on
sisällytetty mahdollisimman paljon, vain intrigit ja kiinnostavat juorut puuttuvat.
Pirkko on kirjannut historiallista dataa ja miettinyt asioita konkretisoimalla
niitä esimerkein.
Liisa Jaakonsaaren kirja Tarkoitus lähentelee kaunokirjallista
proosaa, jossa pääroolissa on utelias ja rohkea Liisa. Journalistinen vainu ilman
tuottajan pakkoa aikaansaa mielenkiintoisia näkymiä ja avauksia. Laajat näkymät
ja pohjoinen luonto antavat kestävän pohjan Liisan sanomisille.
Liisan kirjaan on helppo tarttua ja se vetää mukaansa. Pirkon
kirja vaatii aikaa ja asennetta.
Ja toisaalta Liisan vakavaan huumoriin on hyvä kansanvallan
100 vuotisjuhlavuonna päättää tämä tarina kolmesta ajattelijasta, jotka siitä
huolimatta ovat menestyneet vaaleissa loistavasti.
Tarkoitus ei ole vaalikirja. En ole ehdokkaan tulevissa vaaleissa. En kevään
2019 eduskuntavaaleissa enkä Euroopan parlamentin vaaleissa. Puolisoni Seppo ei
vielä usko. Olen kuulemma sanonut aina valmistautuessani uusiin vaaleihin, että
nämä ovat sitten viimeiset vaalit. Kerran hän sanoi, että varmaan olet kuoleman
jälkeenkin taivaassa ehdokkaan. Vastasin, että en ole, koska taivaassa ei ole
vaaleja. Hän kuittasi sanomalla, että helvetissä on – joka viikko.Taivaassa tavataan.
