Kaupunginhallitusen käsittelyssä olleessa Naantalin mannerpuolen yleiskaavaratkaisussa on
periaatteellinen näkemysero.
Kaavoittaja halunnut kirjat yleviä periaatteita
ekologiasta ja ennen muuta Naantalille ominaisista ratkaisuista
kaavoitusmerkintöjen yhteydeen.
Mutta mistä
Naantali tunnetaan ja mikä tälle vanhalle pikkukaupungille on leimallista?
Vallis Gratiaeksi – armonlaaksoksi – ristitty paikkaunta
on kasvanut Ailostenniemen kivikirkon ja kaupunkia ympäröivien kalloisten
mäkien väliseen matalaan laaksoon. Vanhan kaupungin ranta on puutalojen
ympäröimä ja muut osat ovat olleet luonnontilassa.
Myöhemmän kehityksen satama – teollisuusalueilla itäisessä osassa kaupunkia ovat ja rakennelmat
olleet kovia ja korkeita, ymmärrettävistä syistä. Mutta ne eivät ole vanhaa kulttuurihistoriaa härinneet.
Nyt uudessa yleiskaavassa suodaan mahdolisuudet kovakouraisesti muuttaa
perinteisen Naantalin profiilia: Keskusta-alue ulotetaan Kuparivuoren päälle
asti, Ristiranta otetaan kokonaan asumiskäyttöön ja Lammasluoto alistetaan
rakentamiselle.
Liikutaan vaarallisilla vesillä.
Näin on ollut aikasemminkin. Arkkitehti . Pentti Ahola suunnitteli 30.000 asukkaan Naantaliin uutta kongressicenteriä Mannerheiminkadun ja Kaivokadun väliin. Sittemmin legendaarinen vuorineuvos Armas Puolimatka oli saanut silloisen
kaupunginjohtajan Jaakko Kalkkaan hyväksymään idean, että Luonnonmaalle menevän vanhan
Kuparivuorentien länsipuolen Kuparivuoren kallioille rakennetaan kylpylä. Paikka oli tietenkin A1 ekstra luokkaa, mutta sen
naantalilaiset tyrmäsivät. Ja
kylpylä myöhemmin löysi luontaisen paikkansa kaikkien ja kaikkien onneksi kalliot
ovat edelleen vapaat liikkua ja ne saavat hallita merimaisemaa ainutlaatuisella
komeudellaan.
Näistä sysistä johtuen ja vaikka näin rajuihin liikkeisiin emme uskokaan, sosialidemokraatit
ovat olleet varovaisia linjavalinnoissa ja haluamme varmistaa ettei Kuparivuorelle
rakenneta kerrostaloja profiileja murtamaan yhtäältä eikä toisaalla
rannankäyttöä rikota Lammasluodossa massiivisella rakentamisella. Ristirannassa pitää olla aluerajauksissa
tarkkana.
Näemme keskustan asumisen laajentamisen tarpeen ja
hyväksymme, että laaksomainen keskusta voisi nousta satama-teollisuusalueita
kohti. Kalvanniemi- Maijamäen perukoille
voidaan sallia koulujen ja kylpylän jatkeeksi ja yhteyteen korkeampaa ja
tehokkaampaa asumista palvelevaa maankäyttöä.
Kaupunginhallituksen erimielinen ehdotus on valmis naantalilaisten arvioitavaksi
kun se nähtäville tulee.
Ps.
Tämän yllä olevan tekstin uudelleen lukemisen jälkeen avaan muuan metsämiehen alias Huugo Ehnqvistin riimikronikan vuodelta 1938, joka alkaa : ”Sa
hetken seisahtanet matkamies! Kun Armon Laakson kautta kulkee ties.” Ohjeen
mukaisesti seisahduin kirjahyllyyn ja kaivoin Kerttu Innamaan Naantalin historian kolmannen osan, joka ilmestyi
vuonna 1965. Sieltä voi ammentaa lisänäkökulmaa ja saada vahvistusta muutamiin
pysyviin arvoihin ja viisaisiin ja kestäviin käyttäytymistapoihin. Kirjan viimeisellä sivulla Kerttu Innamaa kirjoittaa:
Naantalin 500-vuotisjuhlia vietettäessä (1943)
korostettiin sekä valtiovallan edustajien että muiden juhlapuhujien
juhlapuheissa, ettei Naantalin arvoja mitata aineellisten saavutusten
perustella, koska historia ei kerro ulkonaisesta suuruudesta ja mahdista, vaan
sen arvot ovat kulttuuriarvoja. Myös itsenäisyyden ajan naantalilaiset ovat
itsekin historiansa arvot ymmärtäneet.
