Wolfgang Münchaun jutun otsikko on kova: Kaksi
virhettä laajentuminen ja euro raunioittavat EU:n.
Kirjoittaja lopettaa kolumninsa
Me tulemme näkemään uusia kriisejä, lisää jäsenmaiden yksipuolisia toimia,
suurempaa halukkuutta poikkeuslausekkeisiin vetoamiseen,
poikkeuksellisiin olosuhteisiin vedoten olosuhteissa keskeyttää EU-tason toimintoja,
lisää sääntöjen rikkomisia ja niin edelleen.Todellinen vaara ei ole virallisessa
hajoamisessa. Se olisi teknisestikin vaikea tehdä. Mutta tämä ei lohduta.
Todellisena vaarana on, että EU saattaa yksinkertaisesti kuihtuu pois ja muuttua
haamuksi.
Itsekin euro aikoinani tukeneena tunnen
tietenkin pistoksia. Olin aikoinani silloin, kun Suomessa epäiltiin Saksan
ajamaa tiukkaa sääntelyä esimerkiksi julkisen talouden velkaantumista vastaan.
En edes muista, että bailout-kielto olisi ollut keskeisesti esillä. Sen sijaan tärkeämpänä pidettiin vakaampaa korkotasoa ja valuuttakurssiriskien ongelmien
poistumista. Henkilökohtaisesti muistan
pelänneeni mitä Saksan valuutan vahvuus voisi hajottaa Eurooppaa.
Murheet ovat toisenlaiset suorastaan päinvastaiset. Tämä kaikki vaan kertoo
siitä, että kaikkea ei voi ennakoida eikä ainakaan oikein. Väärää politiikka
tehdään oikeilla perusteilla. Ja mikä pahinta niin jopa viisaatkin ihmiset
erehtyvät. Nyt Münchau ja aikaisemmin Martin
Wolf, joka oli epäillyt yhteisvaluutta, ovat samaa
mieltä siitä, että vielä suurempi virhe olisi siitä luopuminen.
Itälaajeneminen oli myös asioita, joita
pidin perusteltuna yleiseurooppalaiselta kannalta ja siksi, että maat olivat
pitkään joutuneet olemaan rautaesiripun takana. Siis niiden maiden mukaan
ottamien oli humaani eurooppalainen velvollisuuteemme.
En tässäkään tapauksessa yrittäisi jakaa Eurooppaa uudelleen, vaikka
viimeaikaiset vaalitulokset nostavat kysymyksen, että onko sittenkin totta,
että kiittämättömyys on maailman palkka.
Pakolaistulvan ratkaisuna taitaa rajojen
sulkemine olla yksi viimeisistä. Tai jos niitä kontrolloidaan tiukemmin,
niin senkin pitäisi tapahtua yhteisin päätöksin,ja jos ei niitä synny, niin
sitten enemmistöpäätöksin ja mieluusti vielä YK:n kanssa yhteistyössä.
Eurooppa on taas valitsemassa väärään
suuntaan. Vaikka historiamme on kuolleita muistomerkkejä täynnä sisäänpäin
kääntyvästä kansallismielisyydestä, niin joku kumma ihmisluonnossa oleva pimeä
kohta innostaa uudestaan vaarojen tielle.
Ps. Illan MOT:ssa Alex Stubb kysyi kysyjältä:Mikä ortoliberaali on? Haastattelija ilmeisesti arveli Stubukan laskevan leikkiä. Pahaa pelkään, että Suomen valtionvarainministeri on harrastanut talouspolitiikkaa tuntematta sen nimeä. Menehän se näinkin, mutta tulee vaan mieleen, että onko talouspolitiikan yleistietämus laajemminkin tällä tasolla.
