Kun hämärtää on Naantalin omaehtoisen kuorokulttuurin
esittelytilaisuus. Vain yksi on joukosta poissa, mieskuoroa enää ei näy. Eikä se taida olla yllätys, jos menneitä
aikoja muistelee.
Tällä kerralla kuorojen yhteisesityksenä kuultu Nabucco oopperan Heprealaisten
orjien kuoro oli vaikuttava.
Hieno musiikki, joka täytti kirkon, sanoman ajankohtaisuus sekä sen yhteen laulamainen sävähdyttivät. Komea loppu, johon kahdeksan kellojen lyönnin aikoihin Jari Virran trumpetti toi pisteen.
Hieno ilta kaiken kaikkiaan. Kiitos vaivannäkijöille ja osaaville tekijöille.
Kun kuvaa ryhdyin asettelemaan ja illan menoa muistelmaan,
nousi kuitenkin mieleeni kuolinilmoituksen mukana tullut suruviesti Liisa Vihneen poismenosta. Uutinen ei
ollut yllättävä, vaikka se ei ollutkaan kantautunut korviini. Ehkäpä siinäkin
oli jotain pitkään sairastaneelle Liisalle ominaista?
Liisa oli iloinen ja hyväntuulinen
ihminen, joka säteili päivänpaistetta ympärilleen. Haikein mielin otamme osaa,
