Hesari oli antanut nuorehkoille sosialidemokraateille mahdollisuuden avata keskustelua SDP:n tulevaisuudesta. Nuoret läheltä polittista päätöksentekoa seuranneet eivät näytä uskovan käänteen tulevan automaattisesti:
Sdp ei voi luottaa siihen, että oppositioasema nostaa automaattisesti kannatusta. Sen sijaan puolueen on uudistuttava heti, vaativat demariministereiden entiset erityisavustajat.
Heidän keksustelussa käsitellään aiheita, joihin ei jurikaan ole haluttu tai uskallettu kajota:Keskustelijoiden
mielestä hyvinvointivaltion hokemisesta on päästävä eroon.
”Meillä
on sellainen käsitys, että me demarit olemme keksineet ja rakentaneet
hyvinvointivaltion, ja nyt tehtävä on suojella sitä”, Lindeberg kertoo.
Rohkea ja oikean suuntainen, mutta harhaan johtaa väite, että hyvinvointiyhteiskunta olisi vain meidän mielestä SDP:n luomus. Kyllä kaikki tunnustavat demareiden keskeisen roolin.Se on ensisijassa SDP:n luomus,
mutta siinä ovat olleet muutkin mukana.
Sen puolustaminen on oikein, mutta sen säilyttäminen ja siitä puhuminen
ei riitä. Säilyttäjä joutuu syypääksi hyvinvointivaltion heikkouksista –
vääristymistä niistäkin, jotka ovat syntyneet muiden toimesta. Eli puolueen suhde hyvinvointiyhteiskuntaan
pitää olla erittelevämpi, analyyttisempi ja aktiivisempi.
Entiset
erityisavustajat eivät pidä työtä arvona, vaan välineenä. He puhuisivat
mieluummin sivistyksestä, joka avaa ihmisille mahdollisuuksia työtä paremmin.
”Vapaudesta
on puhuttu liian vähän, koska meillä on ollut ongelmallinen suhde
yksilönvapauteen”, sanoo Laura Lindeberg.
Työn luonteen muuttuminen on aiheuttanut sen, että Sdp:n hellimä käsitys työstä
on vanhentunut.
”Tulevaisuuden digitaalinen työelämä vaatii huikeaa osaamistason nousua.
Tilanteessa on jotain samankaltaista kuin kansakoulujärjestelmän luomisen
alla”, Lindeberg sanoo.
Paavali Kukkosen mielestä työn kohteleminen arvona vinouttaa ajatusmaailman.
”Jos ajatellaan pätkätöitä tai alipalkattuja, niin ei työ tuo
vapautta”, hän sanoo.
Jenni Karjalainen huomauttaa, että vapaus on vuosikymmenten aikana unohdettu
monesti. ”Vastustamme holhousta, mutta ajan kuluessa on ehkä itse
luiskahdettu holhoavaan otteeseen”, Karjalainen sanoo.Vapaus
voittakoon työn, voisi summata kehittäjien ajatukset.
Vapauden nostaminen on oikein. Työn sisällön haastaminen on oikein. Vapaus on todellakinon annettu yksilökeskeisempien
ideologioitten käyttöön liian helposti. Katsoin 1980 luvun NTY:n Yhteinen Naantali
lehtiä, joissa ihmisen vapautuksen idea oli jatkuvasti esillä.
Jos työ herkkua olisi, herrat sitä tekisivät, kansan
viisaus ja toinen tunnettu työn perimmäisen tarkoitus sanoo, että otsasi
heissä pitää sinun leipäsi ansaitseman.
Työ on siis pakollinen paha. Ja
pahimmillaan työn käsite oli kolmannen valtakunnan käytössä: Arbeit macht frei
oli irvokas loukkaus ihmisyyttä kohtaan enesisijassa, mutta myös työn
käsitteen törkeää vääristämistä.
Näin ei pitäisi olla ja tästä on työväenliikkeen ajatus enkä
viitta suuriin oppimestareihin, lähtenyt, kun sanon, että työstä vapauttaminen ei ole ollut tavoiteemme, vaan oikeudenmukaisen
korvaukseen pyrkimisen lisäksi ja mielestäni sen kanssa yhtä tärkeänä pidän vapauttamista
työhön, sellaisiin olosuhteisiin ja sellaiseen työhön, joka on hyödyllistä ja
suurelta osin välttämätöntä. ja myös sellaista, johon soveltuu kansan viisaus: Työ tekijäänsä kiittää.
Vapauttamisessa ei ole kysymys siitä, että muutamat vapautetaan hääräämään halujensa
mukaan, vaan että ideana on, että kaikki yrittävät voimiensa mukaan osallistua työhön omin voimin ja tarvittaessa kaveria auttaen uskoen itsekin
tulevansa autetuksi. Me lähdimme vapautamaan työläiset työn orjuudesta emme työstä. Ja tähän tarvitaan SDP:tä edelleen.
Ei pidä vieläkään unohtaa työväenliikkeen yhtä keskeistä tavoitetta yhteiskunnan tuotannollisesta kyvystä
huolehtimista. Se on ollut välttämätöntä köyhyyden ja puutteen poistamisessa
eikä sitä pidä vieläkään hylätä. Hyvä sivistynyt elämä edellyttää aineellista työtä ja sen hyvää
organisointia. Ei siis saa laiminlyödä vanahanaikaisena ajatuksena työn tehokasta tekemistä: Parhaat tulokset saavutetaan
vapaiden, itsenäisten ja itseään kehittävien työntekijöiden toimesta. Ei riitä, että tarveheirarkian korkeimpien tasojen tavoittelu on vain joidenkin itsensä kehittäjien harrastus.
Säveltäjä Aulis Sallinen sanoi, että laiskuus johtaa taiteeseen. Niinkin
varmaan on, mutta voi sitä ajatella niinkin, että jouten olo ei riitä
elämän sisällöksi vaikka se on vapautta, vaan tarvitaan tekemistä. Tekeminen ja työ
pitää saada läheisiksi kumppaneiksi.
Kuuluisa tiedemies Thomas
Piketty oli FT:n kanssa lounaalla, jossa hän puhui suurista kuvioista,
kuten Euroopan katastrofaalisesti suunnasta. Mutta hän kertoi myös, että kirjan
esittelyjen ja konferenssien jälkeen hän nauttii päästessään normaali
työrytmiiin klo 9- 19 pienessä 12 neliön
huoneessa. Hänen asemassaan se vapaa
valinta, mutta eikö se ole työtäkin.
