USA:n presidentinvaalit ovat osoittamassa, että koulutus on
poliittista myrkkyä, jota jotkut ehdokkaat jopa peittelevät. Luupäisyydestä kilpaillaan.
Presidentti Barack Obaman heikkoutena pidetään liiallista harkitsevaisuutta. Obama osoitti julkisessa puheessaan sanansa
myös Kuuban presidentti Raúl Castrolle, joka istui yleisössä:
”Sinun ei tarvitse pelätä uhkaa Yhdysvalloista, eikä sinun
tarvitse pelätä kuubalaisten erilaisia mielipiteitä.”
Voimakkaat ilmaisut ja selvät ratkaisut ovat muodissa. Obaman tahdikas nokkeluus oli monien jenkkien korvissa liirumlaarumia.
Abraham Lincoln, syvällisimmin harkitsevaisin kaikista
Yhdysvaltain presidenteistä, tiesi joskus harkittu johtopäätös on käännettävä yksinkertaista kielelle, jotta se ymmärretään
ja hyväksytään. Tällaista arvostettavaa käsittelytaitoa oli Franklin Rooseveltillä, John Kennedyllä ja Lyndon
Johnsonilla.
Ja nyt Yhdysvaltain kohtalon ratkaisee se, että löytyykö
tuollaista fiksua politiikka nykyisen
mielettömyyden seasta. kirjoittaa
otsikolla – Donald Trump is well placed to inherit the great bonehead gambit – Simon
Schama
Suomessakin on nostamassa päätään vahvasti pölvästiys-ismi.
Siinä sumenevat kapitalismit ja sosialismit, sillä
sitä voi harjoittaa kaikissa ismeissä, ja että sitä pidetään lieventävänä
asianhaarana esimerkiksi rasismin harjoittamisessa.
Fiksuja – ehkäpä liian nokkelia, kun eivät julkisuuteen juuri leviä – on kuultu akateemisista
piireistä. Louise ja Göran Ehrnroothin säätiön palkitsema Bengt Holmström muistuttaa fyysikko Albert Einsteinin vastauksesta kysymykseen,
miten tämä ratkaisisi maailman ongelmat tunnissa.
”59 minuuttia kuluisi sen pohtimiseen, mikä on se todellinen
ongelma. Minuutti jäisi ongelman ratkaisemiseen. Suomessa hallitus on käyttänyt
tuntinsa aika lailla toisin tavoin.”
