Sosialidemokraattien toivon kipinä näyttää sammuvan eikä hyvältä.
Saksan ” mixed-member proportional ” –järjestelmä on
siis sekoitus yhden edustajan vaalipiirisysteemistä ja osavaltion
suhteellisesta puoluekannatuksesta. Wikipedia selittää asian:
Edustajat valitaan neljän vuoden välein. Kaikilla 18
vuotta täyttäneillä Saksan kansalaisilla on äänioikeus.
Puolet edustajista valitaan vaalipiireittä ja puolet
puolueiden vaalilistoilta. Jokaisella äänestäjällä on kaksi ääntä. Toisen hän
käyttää vaalipiirissään henkilökohtaiseen ehdokkaaseen. Jokaisen 299
vaalipiirin voittaja valitaan suoraan liittopäiville. Toisella äänellä
äänestäjä valitsee vaalilistan. Puolueen on ylitettävä viidenprosentin
äänikynnys tai saatava vähintään kolme suoraa edustajaa, jotta lista menee
lävitse. Jos puolue saa esimerkiksi ääniä kymmeneen paikkaan ja siltä meni
neljä edustajaa suoraan lävitse, niin listalta valitaan kuusi edustajaa
liittopäiville. Vaalijärjestelmästä johtuen edustajien kokonaismäärä vaihtelee.
Vuoden 2013 vaaleissa valittiin 631 edustajaa.
Tämä järjestelmä tuottaa nykyennusteiden mukaan oheisen kuvion mukaisen tuloksen. Toteutuessaan se antaa Angela Merkelille toimintavapauden siis kilpailuttaa muita.
Sosialidemokraateille suuri koaliittio on ainoa mahdollisuus ja se on helposti mahdoton kun se kaiken lisäksi on kannatuksen kannalta huono. Porvariblokkia pukkaa.
Olisiko jo CDU:n, vihreiden ja liberaalien yhteisyrityksen aika. Se tarkottaisi, että punavihreän mallin tulevaisuus synkkenisi.
Ja tauti voi olla tarttuva, niin että Suomeen muodostettaisiin seuraavien vaalien jälkeen Kokoomuksen vetämä keskustan ja vihreiden yhteenliittymä.
Sietää pitää mielessä, sillä Touko Aallon otteista voisi tuollaista haistaa.
