Yle uutisoi aamutelkkarissa 5.9.2016, että AfD voitti vaalit Mecklenburg – VorPommerissa. Se sai 21 prosenttia ja CDU 19.
Mainitsematta jäi, että SPD sai 30 prosenttia.
No uutinen on tietenkin, että
AfD meni CDU:n ohi, vaikka se olikin odotettua, niin siitä saa luvan ryhtyä spekuloimaan Angela
Merkelin tulevaisuudesta.
Näitä merkkejä on ollut ilmoilla ja mm:ssa Stefan Wagstyl kirjoittaa FT:n viikon
persoonaan Saksan varaliittokaslerista Sigmar Gabrielista, jonka hän näkee haastava n Angela Merkelin.
Referoin juttua vapaasti:
Merkelin kannatusluvut ovat pudonneet 45
prosenttiin. Se on suuri muutos.
Edellisten vaalien alla vuodesta 2009 SPD:tä johtanutta Gabrielia ei uskallettu
puutteellisten kykyjen vuoksi panna huippusuosittua Angela Merkeliä vastaan.
Nyt hän näyttää puheenjohtaja 56 vuotias Sigmar Gabriel näyttää rohkaistuneen. Erityisesti on merkille pantu hänen
kriittiset kananotot pakolaiskysymyksen hoidossa ja TTIP vapaakauppasopimuksen
vastustamien.
CDU:n kannatus on pudonnut 43 prosentista 33 ja SPD:n 26 :sta vain 23
prosenttiin. Oikeistolainen AfD vaihtoehto Saksalle on nousemassa ohi
CDU:n kakkoseksi – Mecklenburg – VorPommer
vaaleissa. (Pieni 1,6 miljoona osavaltio on muuten ollut Varsinais-Suomen
yhteistyökumppani Saksassa kaiketi Rostockista johtuen.)
Impulsiivinen ja arvaamaton Gabriel on tullut SPD:n
vasemmalta laidalta ja on lapsuudessa avioeroperheessä kovan kohtalon kokenut opettaja, jonka isä oli elämänsä loppuun asti
vannoutunut natsi. Kun tv-haastattelussa häntä tästä kiusoiteltiin nosti hän
keskisormen: ”Jokaisella on oma tyylinsä”, oli nuhteeton Merkel jälkeen päin kommentoinut.
Wagstylen arvio päättyi, ettei Gabrielin rahkeet riitä voittoon.
Tämä on ahdistavaa.
Kaukaa katsottuna tämä tarkoittaa, että Gabrielin toimesta tehdään oikeistolaisesta vaihtoehdosta melkeinpä hovikelpoista,
ainakin tämä voi työntää CDU:ta oikealle. Se voi olla SPD:n tavoite, mutta myös
riski, kun Saksasta on kysymys.
Tietenkin sosialidemokraattienkin pitää rohjeta
arvostella päähallituskumppania ja totta kai myös pakolaispolitiikasa on kritiikiin aihetta.
Mielestäni liikutaan populistisilla ja samalla vaaralisilla
vesillä. Näinä aikoina harkintaa ja linjakkuutta kaivataan. Vaalivoittojen
tavoittelu ei saa pistää päätä pyörälle.
Ja sitten ihan hyväntahtoinen olemusvertailu: Muistuttaako
Rinteen Antti Gabrielia?
