Helsingin Sanomien gallupin uutinen oli
SDP:n kaikkien aikojen huonoin. Sitä selitettiin lehdessä seuraavasti:
Tutkimuksessa 36 prosenttia
suomalaisista katsoi, että työntekijäjärjestöt ovat suurin uhka sopimuksen
aikaansaamiselle. 22 prosenttia sanoi, että suurin jarru on työnantaja ja 16
prosenttia oli sitä mieltä, että suurin jarru on Juha Sipilän (kesk) hallitus.Eri tutkimusten mukaan kansalaiset ovat ymmärtäneet
Suomen kansantalouden kriisin ja sen, että työmarkkinoiden on uudistuttava. Sdp
on aina tukeutunut työntekijöiden oikeuksien puolustamiseen, mutta
kollektiivinen edunvalvonta on menettänyt jalansijaa työelämän muuttuessa.Suomalaiset eivät edelleenkään halua
viidakon lakeja työmarkkinoille, mutta Sdp:tä sidonnaisuus ay-liikkeeseen
kahlitsee. Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne on ay-taustainen ja sama vaikuttamisen tausta on toisella sd-jyrällä Eero Heinäluomalla.
Kyllä tulkinnassa varmaan perääkin on, mutta samalla tekee mieli olla vähän vastaankin. Nimittäin kun ennen Antti Rinteen
aikaa kauhisteltiin kannatuslukemien alhaisuutta, niin syynä oli
duunarikannattajien kaikkoaminen. Eikä tässä ole tapahtunut mitään selkeitä
siirtymisiä – paitsi kannatuksen vähenemistä – ole tapahtunut; työntekijät luottavat edelleen perussumalaisiin ja
toimihenkilöt Keskusta-Kokoomukseen. Vanhanaikaisesti arvioiden yksinkertainen
johtopäätös on, että kansa on porvarillistunut.
Sosiaaliekonominen luokka ei määritä puoluetta. Ammattiliittoihin
kuuluminen ei ole ideologinen valinta, se taitaa olla kirkkoon kuulumista
enemmän tapauskovaisuutta.
Aateperusteisessa valinnassa demareiden kertomus ei innosta eikä erotu. Syy
taitaa olla siinä, ettei sitä tarinaa osata kertoa tai sitten
siitä puutuu henki tai mitä pelkään molemmissa onheikkouksia. Demareiden osalta on käynyt kuten
meillä naantalissa kesän säiden suhtee. Aina tulee ja tuli tuuli mistä tahansa suunnasta se
kylmä pohjoinen.
