En ole kyllin älykäs ymmärtääkseni Herra
Markkinan maanis-depressiivista käyttäytymistä — sanoo investointi guru
Benjamin Grahamin tyyliin— ja en myöskään ole tarpeeksi typerää uskoakseni, että ymmärrän.
Mutta hänellä Mr.Marketilla on varmasti ollut
depressiivinen vaihe. Taustalla näyttäisi olevan huoli Kiinasta. Voiko Herra Markkina
olla ahdistunut? Lyhyesti sanottuna kyllä.
Martin Wolf FT:ssä. Hän lopettaa kolumninsa.
Kiinan viranomaisilla kolme valtavaa taloudellinen päänsärkyä.
Ensimmäinen on puhdistaa viime vuosien rahoitusylijäämän perintö
finanssikriisin välttämiseksi. Toinen on talouden muovaamaan yksityisestä ja julkisesta
kysynnästä riippuvaksi ja vähemmän riippuvaksi
poikkeuksellisen runsaista investoinneista. Kolmas olisi pyrkiä aikaansaaman dynaamista kasvua tukevien kokonaiskysyntää vaikuttavia toimenpiteitä.Viimeaikaiset tapahtumat osoittavat,
että Kiinan viranomaiset eivät ole vielä ryhtyneet poistamaan tätä kolmen hankalan
yhdistelmän ongelmaa. Vielä pahempaa, he ovat yrittäneet seitsemän vuoden
aikana keinoja, jotka ovat syventäneet ahdinko entisestään. Ehkä Herra Markkina on
ymmärtänyt , kuinka vaikeaa tämä tulee olemaan ja miten epävakauttavia osa Kiinan valitsemista vaihtoehdoista
ovat. Näitä ovat devalvaatio, erittäin alhainen korkotaso ja jopa
määrällinen keventäminen. Jos näin on, markkinoiden myllerrys ei ehkä ole
typerää. Maailmanlaajuinen liiallinen säästäminen voi pahentua. Tämä vaikuttaa meihin
kaikkiin.
On tässä ihmettelyä. Kaikkien
pitäisi osata jotenkin selittää kaikkia ilmiöitä, vaikka monesti tuntuu siltä
että kyse on enemmän Ms.Fortunasta kuin Mr. Marketista.
Yksi hyvä – eikä tyhmä
kaveri- sanoi, että aina voi osakemarkkinoilla voittaa, nousee tai laskee,
kunhan vaan tietää oikean suunnan. Pienestä se on siis kiinni. Tuosta ei ole
pitkä matka peliin ja siitä uhkapeliin.
Tähän asti Kiinassa, kuten aikoinaan muuallakin kuplien rakentelussa on luotettu, että
aina on joku tyhmempi, jonka avulla voi rikastua.
Maailma olisi tietenkin
paljon yksinkertaisempi paikka, jos elämä toimisi luonnontieteen lakien
mukaisesti ja sekin, että maailmassa pyrittäisiin sopimaan pelisäännöistä,
tekisi elämän enemmän ennustettavakasi.
Mutta ihmiset tätä pyörittävät, ihmiset,
joiden oma elämä on, vaikka muuta voimein tunnossa luullaan, sattuman sanelema, niin miksei sitten
ihmisten välisessä elämässä ole potenssiin samoja piirteitä.
Tämä on ärsyttävää ja turhauttavaa ja niinpä on uskottu jumaliin ja
keisareihin, sitten markkinoiden näkymättömään käteen ja tieteelliseen
viisauteen. Lopullista vastausta ei ole saatu. Tieteelliseltä suunnalta on
ehkäpä dialektiikka eli teesi – antiteesi – synteesi syklit tai kaaosteorian
selitykset ehkäpä jotenkin ymmärrettäviä.
Loppujan lopuksia parasta olisi tottua
elämään omassa inhimillisen kohtuuden viitekehyksissä hyväksyen sen mille ei mitään voi ja yrittäen
parastaan siinä, mihin pystyy vaikuttamaan.
