Sääntöjä muuttamalla varmistetaan Euroopan tulevaisuus
Vastauksia ongelmiin ei löydy vanhoista paikoista, aloittaa Stephanie Flanders FT kolumninsa 8.1.2017, juttunsa hän lopettaa:
Päättäjät näyttävät
ajattelevan, Eurooppa-hanke on turvassa, jos valtavirran poliittiset
johtajat selviävät seuraavien 12 kuukauden aikana. Eurooppa on todella suojattu vain, jos se voi löytää
uusi keinoja menestykseen — jotka päättäjät hyväksyvät niin, että saavutetaan
lopulta kunnon talouskasvu jokaiselle jäsenmaalle. Tämä uuden maailman olosuhteissa
pärjääminen ratkaise enemmän, kuin vain pitämällä Eurooppa-kerho
kasassa.
Flanders kiinnittää huomionsa EU:n keskiseen ongelmaan. Se ei ole byrokratia eikä instituutiot ei siis EU. Se on kansallisia hallituksia johtavat politiikot, jotka menevät aidan matalimman kohdan yli tai jopa ali tarvittaessa pelastaakseen oman nahkansa. Sen jälkeen voi huokaista helpotuksesta ja populistien tilanne sen kun paranee.
Suomi on ollut tässä pelissä yksi sotkija. Muistettakoon vaikka EU:n pakolaispoltiikkaa, jolloin Suomen SOS hallituksen katse oli kotikentän kanattuslukemissa, ei Suomen eikä Eurroopan edussa.
Hallituksen maahanmuuttopolitiikan sekoilulinja ja presidentti Sauli Niinistön radikaali ehdotus EU:n yhteisestä kehitysapupoltiikasta eivät ole samasta maasta.
EU:ta tarvitaan ja kansalaiset hyväksyvät sen.
Timo Soinin slogaani ”Missä ongelma siellä EU” on kaikkea muuta kuin hauska – hirtehistä ja kohtalokasta ei- huumoria. Maailma on näyttänyt sen jutun onttouden ja vaarallisuuden.
”Maailman ongelmat tarvitsevat EU:ta enemmän kuin koskaan”, sanaili presidentti ja jatkoi että ”EU on heikkompi kuin koskaan”. Heikko se on Soinin hänen kaltaisten totuuden vääntäjien vuoksi. Ja vielä pahempaa on, että Juha Sipilä sitä sietää.