Tätähän tässä on odotettu. Tunnelma on tärkeässä roolissa. Vaaleissa liike-energialla on merkitystä. Fysiikan sääntöjä mukaillen voisi ilmiötä sanoa jatkavuuden laiksi suunta johon mennään voimistuu, joskus kuten viimeksi Kokoomuksen osalta se muuttui kiidoksi. Tämä ratkaistaan kunnissa ja kentällä soppatykeillä ja toreilla.
Pienempi mielenkiintoinen Hesari-uutinen sattui samaan lehteen. Siinnä
kerrottiin, että politiikka- ja taloustoimitus yhdistetään. Laajeneeko myös
analyysi?
Vielä tässä lehdessä yhdistetyn toimituksen tuleva esimies Marko
Junkkari kolumnissaan arvio kovin pintapoliittisesti tilannetta. Hän
väittää, että SDP on samaan aikaan hallituksessa ja oppositiossa. Tulkinta
lähti siitä, että SDP on nostanut uusia asioita kerran kuukaudessa esiin asian,
jossa SDP erottuu Kokoomuksesta. Jos Kokoomus suostuu ehdotukseen niin hyvä jos
ei niin vielä parempi. Hän ei suostu näkemään puolueiden kannatuksen ytimen
vaikutusta:
Toinen on työn toinen pääoman puolella viime kädessä ja loppujen lopuksi.
Kokoomus on poliittisissa puheissaan hyvinvointiyhteiskunnan
kannattaja, Kokoomus on työväenpuolue leikisti. Kokoomuksessa on Toivoa ja
tipua. se julistaa, että vastakkainasettelun aika on ohi. Mielikuvat ja tarinat
kuorittavat kovan ytimen meikkaavat julkisivun kaikille sopivaksi. Ja tässä on
onnistuttu viime päiviin asti loistavasti.
Todellisuudessa ja taloudesta lähtevillä arvoilla siis reaalimaailman
tosiasioilla arvioituna puolueilla on eroa. Kun nimittäin poliittista
kannatusta arvioidaan näistä lähtökohdista, niin eroa on selkeä: Sosioekonominen
tarkastelu kertoo, että rikkaat ja hyvätuloiset suurella enemmistöllä
kannattavat kokoomusta. SDP:n kannattajan ytimessä ovat entiset ja nykyiset
palkkatyöläiset. Kaikki ymmärtävät, että työ on välttämätöntä ja pääoma
tarpeellista. Mutta kummalla on enemmän painoa, siitä on kysymys ja siinä se
ero on ollut ja on ja se näkyy suhtautumisessa verotuksessa ja palvelujen tuottamisen priorisoinneissa.
Tämä ei tarkoita leppymätöntä luokkataistelua, vaan sen tosiasian
tunnustamista, että on olemassa intressiristiriita. Esimerkiksi juuri
taakanjaossa,: suositaanko pääomaa kevyellä verotuksella ja ratkaiseeko
palvelujen saannin maksukyky. Kunnallishallinnossa ei kyse ole joko tai
asetelmasta. Vaan siitä, miten yksittäisiä ratkaisuissa ja niiden
yhteensovituksessa päätöksiä tehdään. Esimerkiksi kelpaa hyvin eilinen Eko-tori
äänestys.Ja sellainen ihme näyttää tapahtuvan, että kansalaiset äänestäjät sittenkin näkevät poliittisen savuverhon läpi.
Pääministeri Jyrki Kataisen
tapaus.
Lehtitiedot ovat ristiriitaisia: Toiset kertovat tappouhkauksesta ja toiset lahdattavaksi
polvilleen heittäytyneen lopettamispyynnöstä. Asia on nyt poliisin käsissä ja
tietoja poliisitutkimuksista tulemme saamaan enemmin tai myöhemmin riippuen
niiden sisällöstä. Politiikka ja väkivalta ovat ankarasti tuomittava yhdistelmä.
Vaaleissa jokaisella on mahdollisuus näyttää mieltään tasapuolisesti. Se on
vähäväkisen paras keinoi puolustaa itseään.
