Keskustan piirikokous ei lämpene kolmesta Turun seudun
uudesta kunnasta. Kommenttien perusteella voisi päätellä, että Taivassalossa ja
Nousiaisissa olisi vetoa Naantaliin päin. Kustavissa ei innostusta ilmene, eikä liioin Mynämäessä ja Vehmaalla.
Maskussa asiaa pohditaan huomenna
selvitysmiesten kanssa.
Naantalilla on moneen kertaan toistanut tehneensä osansa kuntaliitoksissa.
Lepopäivän ratoksi selailin seutukaavaliiton vuodelta
1966 peräisin olevaa Lännen Tie suunnitelmaa.
Tuolloin kehiteltiin kiinteää
tieyhteyttä Ahvenanmaalle pohjoista reittiä Naantali, Merimasku,
Livonsaari Taivassalo Kustavi Iniö jne pitkin.
Kustannusarvio Särkänsalmi – Kustavin Kaitainen
oli runsaat 13 miljoonaa sen aikaista markkaa eli suoraan nykyrahassa 22 miljoonaa
nykyeuroa. Pituutta tiellä olisi 25 kilometriä. Se näkyy kuvassa paaluvälillä
100-125 ja: Kallioleikkauksia 7,1 km. Meripengertä olisi 2,7 km (massoja 4,5
miljoonaa k-m3 ) yksi 200 metrin riippusilta ja pari pienempää. alla
olevassa kartassa väli alkaa vähän ennen paalua 100 jatakuu melkein paalulle
125.
Silloin hanke kaatui rahan ja tuen puutteeseen. Tänä päivänä hankeen
läpivieminen olisi sellainen valitusruljanssi, ettei hankeen toteuttamien
koskisi meidän aikaamme, joten kuntaselvittäjät tuskin ovat tätä suunnitelmaa
käyttäneet apunaan hahmotellessa Naantalin, Kustavin ja Taivassalon yhdistämistä.
Kuntaliitoksen esteenä on asukkaat, kunnat, rahoitus, maantiede ja
kulkuyhteydet. Viimeisin on varmaankin helpoin asia, mutta sekin edellyttäisi
sinisellä pensselillä kartalla piirrettyä yhteyttä. Hiasta repäisty
kustannusarvio olisi parikymmentä miljoonaa. Mutta se on pikku este
loma-asukkaiden ja muiden asianharrastajien vastustukseen verrattuna.
Miksi sitten tällaista mahdotonta hahmotan?
Tällaisen aivovoimistelu on oivallinen tapa pistää kuntaliitoksia ajavat
valtion edustajat pohtimaan esitysten realistisuutta. Paperilla ja laskelmilla
voi esittää kaikenlaista, mutta sitten sen muuttaminen lihaksi ja vereksi,
onkin sitten oma lukunsa ja liikutuksensa.
