- Kun luki vaalien jälkeisen aamun eurooppalaisten sanomalehtien
otsikoista ääriainesten esiinmarssista voi päätellä Euroopan ajautuneen poliittista
hysteriaan. Mutta suurin vaara ei ole oikeastaan hysteria, vaan se on
omahyväisyys. On erittäin todennäköistä, että Euroopan johtajien tavatessa
tiistai-iltana, he yrittävät ohittaa Euroopan parlamentin vaalien tuloksen ja siirtyvät
tavanomaiseen poliittiseen peliin. Se
olisi suuri virhe – mahdollisesti fataalinen.
Gideon Rachman aloitta FT:n kolumninsa yllä olevalla tavalla. Hän epäillee arviota, että päätelmä populistien 25
prosentin ääniosuuden olevan liian heikon ja merkityksettömän. Hän pitää protestia selvänä ilmaisuna siitä, että EU on mennyt
liian pitkälle kansallisvaltioiden kustannuksella.
- Rachmanin mielestä pitäisi euroalueella vetää liiallista
budjettikontrollia eli kansallisiin asioihin sotkeutumista ja päättä yhteisesti
vain niistä, joissa se kannattavaa.
Hän epäilee kuitenkin, että poliittiset johtajat sallivat itselle poliittisen pelin
komission puheenjohtajanpaikasta ja instituutioiden valtasuhteista. Näin
tehdessään he lähtevät polulle jonka tulokset näkyvät seuraavissa vaaleissa.
Totta kai populistisilla liikkeillä varsinaiset maalit ovat
kotimaissaan pidettävät vaalit; EU vaalit olivat vain välikappale. Siitä huolimatta Rachmanin
huolessa on aiheellisiakin elementtejä. Niitä pitää kuunnella ja arvioida.
Mutta ei niihin pidä suin päin syöksyä. Linjan pitää olla perusteltu ja asioita
on hoidettava paremmin – kaikkien.
Tässä on vaan se sellainen hankala kysymys, että ainoa järkevä tulos saadaan
aikaan EPP:nja S&D:n yhteistyöllä. Se taas syö kansallisessa politiikassa sosialidemokraattien
kannatusta, ellei EU ja erityisesti europolitiikkaan saada lisää kasvua ja
työllisyyttä tukevia elementtejä eikä ripaus solidaarisuuttakin pahaa tekisi.
Suomen kannalta tilanne on hankala. Ensi vuoden kevään eduskuntavaalit
ovat niin lähellä, että tuloksia ei taida ehtiä tulla – ei ainakaan Suomeen
asti.
Rasismi ja populismi on vastenmielinen yhdistelmä. Mutta
silti kannattaisi harkita millä tavalla vastenmielisyytensä ilmaisee varsinkin
niiden ja sanoilla on painoa.
Seuraan itsekin politiikka täällä ruohonjuurien seassa. Täällä näkee, että PS:n
edustajat eivät ole pekkaa pahempia. Täällä näkee myös, että demokratian
kannalta ilmiöitä ei pidä vähätellä. Opiksi ottaminekaan ei ole kiellettyä ja
omahyväisyyden synti on monia muita puutteita pahempi.