Gideon Rachman kirjottaa kolumnissaa äänestäjän olevan heikoimman lenkin. Palataan analyysiin, kun ensin annetaan hänen puhua:
Eurokriisiin on palannut. Kreikan ensi
kuun vaalien todennäköisen voittaja äärivasemmistolainen puolue Syriza, pelottaa
poliitikkoja ja sijoittajia. Jälleen
kerran käydään synkkää keskustelu liittyen useisiin mahdollisiin
kauheuksiin: Velan maksukyvyttömyyteen, pankki toimien vaikeuksiin,
apupaketteihin, yhteiskunnallista levottomuuteen ja Kreikka mahdollista häätämiseen eurosta.Mutta miten voidaan pahin välttää?
On kaksi tapaa.
Ensinnäkin Kreikan
äänestäjät voivat pelästyä. SYRIZA:n etumatkaa ovat valtapuolueet viime
päivinä kaventaneet ja lasku voi jatkuu vaalipäivä tammikuun 25 päivään
mennessä lisää. Tämä voi suoda
keskustalaisille puolueille muodostaa yhteisrintama järjestelmän vastaisiille
puolueille. Tämä malli on tulossa melko yleiseksi Euroopassa.
Toiseksi, vaikka Syriza saisi vallan, on mahdollista, että puolueen kohtuullistaa
vaatimuksiaan, kun näkee velanmaksukyvyttömyyden kuiluun. Ei ole
mitään muuta näkyvissä, kuin valtion tyhjänä
ammottava kassa.Saksalaiset, voivat myös sittenkin harkita
kompromisseja, ennen kuin päästävät mahdollisen
anarkian valloilleen kreikkalaisten euroalueen poistumisen seurauksena.Sotkuinen kompromissi vaikuttaa olevan
tulossa, kuten markkinat ovat veikkailleet. Se on sitä, mitä lähihistoriasta
opimme, tulee tapahtumaan taas. Mutta euron tarina on vielä vaiheessa. Ja
onnellinen loppu ei ole todellakaan taattu.
Äänestäjä on heikoin lenkki. Omalla
tavallaan oikein, mutta periaatteessa väärin. Vain kansalisten luottamuksen
varaan voidaan rakentaa pysyvälle kalliolle – muu on Raamatusta kuuluisaa hiekalle
rakentamista.
Kreikka on tietenkin tapaus sinänsä ja on suuri vahinko kaikkien kannalta, että
sille tuli alun alkaen liian suuri rooli. Edelleen on taas kerran muistutettava
siitä, että koko ongelman suurin syyllinen ei ole äänestäjä, vaan äänestäjän
pelko yhdistettynä rahan menettämisen kammoon. Saksa ei uskalla kertoa totuutta eli sitä, että alussa he suojelivat
omia pankkejaan, ja että he tietävät, ettei Kreikka pysty suoriutumaan taakastaan.
Eli jotain on tehtävä. Onko malli 100 vuoden koroton laina vai mikä se on, jää
nähtäväksi.
Tietenkin on niin, että Suomen intressi on ollut toinen verrattuna Saksaan ja
Suomella on ollut legitiimi oikeus vaatia parempaa kohtelu, kun meidän pankit
eivät ole rahojaan ongelmamaille jakaneet eivät siten ole olleet syynä ongelmaan.
Mutta siitä tosiasiasta ei päästä
mihinkään, että mahdollinen ongelman uusi viriäminen ja laajeneminen on meille
vähintään yhtä paha kuin muille. Joten Suomen kannattaisi pyrkiä ratkaisuun
eikä sen vaikeuttamiseen siitäkin huolimatta, että Timo Soini odottaa kuin kuuta nousevaa Kreikan romahdusta. Jos sen
pelon vallassa toimimme, teemme todella suuren karhunpalveluksen isänmaalle ja
suomalaisille.
Nyt toivon, että demarihaukat pysyvät pesissään. Ajatelkaapa vaikkapa tiukassa raossa olevan veljespuolue Pasokin kohtaloa!
