Kreikan talous on toipumassa sanotaan. Kreikka sai
markkinoilta lainaa. Halukkaita oli 600 kisaan osallistunutta ja rahaa tarjottiin
yhteensä 21 miljardia. Kolme miljardia otettiin alle viiden prosentin korolla
ja kreikkalaisten on tarkoitus jatkaa lainan hankintaa.
Nyt sitä sitten huokaistaan helpotuksesta.
Kun julkinen käyttötalous talous on plussalla (tosin lainojen korkoihin rahat
eivät riitä), niin Wolfgang FT:ssä esittääkin,
että nyt ovat edellytykset velkojen maksamattomuudelle tai velkasaneeraukselle.
Positiivisten uutisten ja riemunkiljahdusten jälkeen on Wolfgang
Münchau mielestä järkyttävää lukea
”Yanis Varoufakisin, Kreikan poliittisen
taloustieteilijä äskettäin esittämiä tilastotietoja, joista löysin seuraavat silmiinpistävimmät: 2.8
miljoonasta kreikkalais-kotitaloudesta 2,3 miljoonalla on verovelkoja , joita ne
eivät pysty hoitamaan, eläkkeet ovat
pääasiallinen tulonlähde 48,6 prosenttia perheistä ja 3,5 miljoonan
työllisen on tuettava 4,7 miljonaa
työttömänä tai työmarkkinoiden ulkopuolella olevaa ihmistä. Kreikan talous ei
ole taantumassa. Eikä se toivu. Se on romahtanut.”
- 80 prosenttia Kreikan julkisista veloista on muilta valtioilta
saatuja eikä niitä ole tarkoitus maksaa takaisin ennen vuotta 2017. Tämä ja
korkea tuotto olivat lanahanojen avautumisen syynä.
Mutta investointeja ei uskalleta maahan, jonka pitkät lainat 177 prosenttia
BKT:stä ovat kestämättömällä pohjalla, ennen lainoja on annettu anteeksi.
Siistein tapa olisi pitää konferenssi, jossa järjestelystä sovitaan. Mutta se
ei taas sovi lainaa antaneille maille eikä ainakaan vaaleja ennen. - Toinen vaihtoehto on jättää kaikki lainat maksamatta ja
jättää euro. Se olisi kova ja rakenteellisesti rankka kreikkalaisille. - En ole suosittelemassa eurosta lähtö.
Mutta kreikkalaisten
äänestäjien ja ulkomaisten sijoittajien on syytä tiedostaa, että Kreikka on nyt
tilanteessa, jossa sillä valinnan varaa.
Suomessa on tästä keskustelut erityisesti SDP:n puoluejohtajaehdokkaat
ovat löytäneet kannanottoeroja aiheesta; Antti Rinne on puoltanut velkojen
anteeksi antoa, Jutta Urpilainen on sitä vastustanut.
Mutta ei kyseessä ole Suomen valinta, kuten Wolfgang Münchau pelottavan
selkeästi esittää.
Mielestäni tässä asiassa Antti on enemmän oikeassa, mutta Jutta varmaan kerää
lausumallaan pisteet. Se ei ole mitään vastuullisuutta eikä ainakaan sosiaalisuutta.
