Yle oli tehnyt hallitusten muodostamiseen
käytetystä ajasta grafiikan, joka osoittaa Lipposen peittovan Juha Sipiläkin,
jonka tyyliä ja tapaa Lipponen kehuu.
Paavosta on otettu kuvakin on ihan
ystävällisen näköinen. Kun sitten vielä muistamme, että Lipposen hallitukset
olivat sateenkaarihallituksia, niin helposti tulemme sellaiseen arvioon, ettei
puolueen määrä, vaan pääministerin kyky ratkaisevat kysymyksen tehokkuudesta.
Pekka Ervasti sanoo selkokielellä sen joka on
monen demarin mielellä.
Antti Rinne saa tehdä kovan työn, jos hän haluaa saada
esimerkiksi Jutta Urpilaisen katkeroituneet kannattajat yhteisrintamaan.
Hakaniemen ay-pamput pettyivät pahasti, kun oma raketti ei nostanutkaan
puoluetta pelipaikoille hallitukseen. Silti Rinne säilyttänee paikkansa ainakin
seuraavaan puoluekokoukseen asti, joka on vasta kahden vuoden päästä.Ensimmäinen näytön paikka on kunnallisvaalit 2017. Jos vaalitappio toistuu,
Antti Lindtman on valmiina – siitä pitää Eero Heinäluoma huolen.
Juuri tästä on kysymys. Kuntavaalien jälkeen on puoluekokous, eikä kunnallisväestä
koostuva puoluekokous valitse Antti uudelleen ei edes ay-junttien avulla, jos
vaaleissa tulee turpiin. Tilanne voi kääntyä jo galluppienkin seurauksena, sillä
vaalien ja puoluekokouksen ajoitus ei ole hyvä.
Eeron tai Jutan taustakamppailu presidenttiehdokkaisesta on sekin lyhyesti
sanottuna tarpeetonta ja kaiken lisäksi tyhmää.
Toinen juttu on sitten se, että
suostuuko puolueväki asemattoman järjestelijän Don Eeron komennettavaksi.
Merkkejä
omaperäisemmästä ajattelusta oli esimerkiksi V-S piirin Pasi Aholan hyvän alustuksen pohjustamassa
vaalikritiikkipalaverissa.
Sellaistakin henkeä on ilmoilla, että koko satraappien sakki, jonka johdolla tässä
ollaan, joutaisi poistua. Ei asento korjaamalla parane, pitää tehdä kokonaan uusi, on kulunut, muutei huono, äksiisin opetus.
