Julkisuus on huumetta eli siihen tulee riippuvuus. Li. A:lle on käynyt näin. Siisti kasvo, persoonallinen puhe vetoaa ensin toimittajiin ja sitten tavallisiin tallajiin – aikansa.
Ja sitten tulee se toinekin aika. Korkealla olevaa on helpompi ampua – ja sen toimittajat osaavat. Ihmisistä taas löytyy helposti alhainen piirre nauttia menestyneen kompuroinnista. Hesarin otsikko kertoo käänteen tapahtuneen.
Jos puhutaan saamelaisten asiasta on Li siellä avartamassa näkemystään – paitsi että ei ole huomaavinaan kysymystä suomenruotsalaisen vähemmistön eduista. Sohvaperunakin voi sen huomata. Hän hyödyntää itseään tarkoituksenmukaisella tavalla.
Paikallisesti arvioiden tuntuvat melko kaukaislta LI Anderssonin sfäärit Naantalin Vasemmistoliiton arkeen verrattuna. Täällä ovat sotkussa kommunismin jäänteet ja perusuomalisuuden houkutukset.
