Me ulkopuoliset seuraamme Brexit tapausta ja ihmettelemme,
että miksei kansa voi äänestä niin kuin se tällä hetkellä haluaa uudestaan n.
55 prosentin enemmistöllä kumoon entisen päätöksensä.
Ensimmäinen kommentti on, että emme ole täysin ulkopuolisia; olemme myös 27 jäsenvaltion
joukossa. Asia koskee meitä eikä ole meidän kannalta samantekevää, miten tässä
tule käymään.
Eli EU:n asia on meidän eikä heidän.Mutta Juha Sipilä, joka meitä edustaa, on kotimaisssa liemissä ja ulkoministeri Timo Soini on britti änkyröitten kaveri. Tee näillä jotain viisasta. Myös tästä syystä Suomeen tarvitaan viisaampi hallitus.
Iso Britannia entinen kolonialistinen suurvalta elää ja pullistelee – polarisoituu.
Philip
Stephens kirjoittaa FT-kolumnissaan, että siellä on toryjen joukossa niitä, jotka luulevat
olevansa Winston Churchilleja ja voittavansa sodan ja toisella puolella labourissa
on johtaja, joka nostalgisessa sosialismin innossaan ei voi tunnustaa, että EU
ei ole kapitalismin juoni.
Työväenpuolueella mene nyt hyvin, uusia jäseniaä ja intoa
löytyy.
Katso Anttonin
terveiset puoluekokouksesta täältä.
Kuten Antton kertoo puoluekokouksessa
yritettiin saada selkeä kanta uuden kansanäänestyksen
puolesta.
Päätökseksi tuli , että ensin Theresa Mayn hallitus nurin ja uudet vaalit ja
katsotaan tilannetta sitten tai jos se ei käy, niin ehkä sitten. Ja vielä sekaavuuden selventämisekski; ei kuitenkaan
pelkästään saa kysyä, että palataanko jäsenyyteen vaan vaihtoehtona pitää olla ainakin jokin jäsenyyden ulkopuolinen
malli.
Tässä nyt tulee mieleen viisaan ja älykkään ero. Viisas ei
joudu tilanteeseen, mistä älykäs selviytyy. Mutta onko järjen käyttö sallittua vai pitääkö kansan saada sitä mitä tilaa?
Tyhmä poliittinen peli johti Brexitiin – kansa äänesti vastoin omaa etuaan
kiukutellessaan ja langetessaan populistien
ansaan. Ja tämä konservatiivien uhkapeli
nostatti entisten aikojen
työväenpuolueen, joka pystyy kertomaan, että vallassa oleva hallitus ei hallitse
tilannetta rohkenematta kuitenkaan selkeästi puolustaa EU vaihtoehtoa.
Philip Stephens päättyy omassa kolumnissaan siihen, että aikalisä
on ainoa viisas ratkaisu.
Tällainen ratkaisun lykkääminen neljän, ja paremman viiden
vuoden päähän – jättäisi Britannian huonompaan tilaan kuin mitä se nyt. Mutta se on aina ollut Brexitin väistämätön
todellisuus.
Nykyinen peli olisi pitänyt olla yritys rajoittaa Brexitin vahingot. Sen sijaan
nyt on uhkana nopea halvaantuminen. On aikaa
pyytää aikalisä.
