Jari Korkin lauantai-Aamussa Antti Rinne ilmoitti
olevansa ehdolla SDP:n puheenjohtajaksi.
Asettumista edelsi henkilökohtainen
pohdiskelu ja arviointi omista kyvyistä,
resursseista ja motivaatiota. Näihin
ajatuksiin hän oli joutunut seurattuaan muutaman vuoden ja viimeisten
kuukausien aikaan puolueen ajelehtimista. Puolueen auttamisesta on kysymys.
– Auttaminen tapahtuu linjakeskustelun käynnistämisen avulla. Sitä taas
tarvitaan, kun puolue vaeltaa ilman kompassia ja karttaa vieraalla maalla,
kuten Jacke Söderman oli asian
ilmaissut. Maailman muutoksesta huolimatta puoluetta ei ole asemoitu uudelleen.
Rinne puhui voimasta ja vastavoiman tarpeesta yhteiskuntaa eteenpäin vievänä
toimintamallina. Tässä oli pieni heitto siihen suuntaan, että osataan sitä myös
vähän dialektiikkaa.
– Eikä kaikki vika ole
vain Jutassa. Mutta se, että välillä
elvytetään ja sitten taas leikataan. Julkisella sektorilla sektoria ohjataan ensiksi ei pakolla ja sitten
pakolla. Linja on hukassa ja se luo epävarmuutta. . Talouspolitiikassa pitää
tähdätä kasvuun ja uusiin työpaikkoihin, jotta 300 000 työtöntä pääsisi töihin.
Vienti vetämään; hyvistä työpaikoista pidettävä kiinni, ja uutta luotava myös palvelujen viennin
avulla.
– Hänen tukena eivät ole vain teollisuudessa toimivat demarit, vaan kannatusta
löytyy kaikista ikäluokista, ja eri puolilta maata, maakunnista ja kunnista,
joissa perusdemarit ovat huolissaan nykyhallituksen toimien takia.
Lauri Ihalaisen Urpilaisen
taakse menoa piti Rinne luonnollisena, – niin hänkin Ihalaisen asemassa olisi
tehnyt.
Urpilainen on Ihalaisen ilmoituksen jälkeen petrannut asemiaan puolueaktiivien joukossa ja toimittaja kysyi. miten Rinne aikoo
toimia?
– Antti Rinne lupasi lähteä kentälle, miksei työväentaloille, mutta myös markettien
pihalle. Se sitten ratkaise miten vaalissa tulee käymään.
– PRO:n puheenjohtajuus hoidetaan ja vapaapäiviä ja lomia on
sen verran käytettävissä, että kyllä aikaa on. Yhteisiä tilaisuuksia ei ole
vielä tiedossa. Mutta lähtökohdat ovat vahvat 22 vuotta ay-edunvalvontaa , 20 vuotta
kuntatason vaikuttamista luovat edellytykset eikä vapaus ja veljeys aatteena
ole kuollut, vaikka kannatus onkin 15,5 prosentissa .
Jakamaton ihmisarvo keskeisin lähtökohta Rinteen ideologiassa.
Hänen äijäfeminisminsä
on hän olemuksensa ja tasa-arvo käsityksen sanallinen yhdistelmä.
Jutta Urpilainen keikutti jo hallitusvenettä
ja pääministeri rauhoitteli. Urpilaisen ehdotukseen velkojen maksun
siirtämisestä Rinne antoi – toisaalta toisaalta – vastauksen.
– Julkinen sektori on
erittäin varakas. Mutta velatkin on maksettava. Luottoluokittajat pitävät reittauksen korkeana, sillä ne
seuraavat varallisuuden ja velkojen
suhdetta. Mutta se edellyttää myös aktiivista ja taloutta tukevaa politiikkaa. On Luotava
ennakoitavalla toiminnalla investoinneille edellytykset ja täten saadaan uutta tuotantoa liikkeelle.
– Ei pidä kuunnella vain isojen firmojen johtajia. Uusia nokioita ei pidä
haikailla, niitä on jo täällä. Paljon laajemmalle pohjalle on menestys
rakennettava eli tarvitaan teollisuustuotteiden ja palvelujen vientiä. Valtion
roolia on vahvistettava ja omistajaohjaukseen
on otettava jämäkämpää ote.
Ruotsissa on vanhaa pääomaa ja isänmaallisempi
suhtautuminen työpaikkoihin, Suomessa ajatellaan vain oman omistuksen arvo nousua.
– Ellen tule valituksi jatkan puolueen palvelemista niissä tehtävissä kuin tähänkin
asti, en lähde varapuheenjohtajaksi enkä puoluehallitukseen.
Sellainen oli Antti
Rinteen avaus.
Eihän siitä nyt sirkushevoset takajaloilleen nousseet, mutta
kyllä siitä huokui määrätietoisuutta, vaikka hermostuksen merkkejäkin oli; huonomminkin
avaus olisi voinut mennä. Selvää on, että jo tällä toimella Antti Rinne on
tehnyt SDP:le palveluksen.
Tulevat viikot näyttävät urheilutermejä lainaten, mihin tämä riittää.
Uskon,
että Rinnettä tullaan kuuntelemaan tarkalla korvalla ja jo nyt voi ilman muuta sanoa, että hän selvästi
parempi ehdokas puheenjohtajaksi kuin Jutta Urpilainen oli ensimmäistä kertaa valittaessa.
