Kun eilen kuuntelin Erkki Liikasta tuli mieleeni, että missä olisimme nyt, jos hän olisi tullut valituksis silloin, kun Eero Heinäluoma vuonna 2005 valittiin puheenjohtajaksi.
No jossittelevaa historiaa ei kannata häivähdystä pidempää miettiä. Nyt nimittäin hän on tärkeässä tehtävässä, jossa häntä tarvitaan Suomen ja Euroopan edun nimissä enemmän kuin SDP:n puheenjohtajana.
Hesarin puoluejohtajagallup oli kova juttu ehkäpä käänteentekevä.
Hylkimisreaktio Jutta Urpilaista kohtaan on yllättävän voimakas. Ja täällä voi olla vaikutusta tulevaan ratkaisuun.
Oheisessa taulukossa ovat numerot ja pylväät vähän sekaisin, mutta selvää on, että Antti Rinteen kannatuksessa on anti-Urpilaista pientä suurempi määrä.
Moni Jutan tilalla oleva heittäisi pyyhkeen kehään. Se ei taida olla kuitenkaan hänen tapansa. Hänen vahvuutensa ja heikkoutensa on jääräpäisyys ja kovakorvaisuus.
Paavo Lipponenkin oli sitä, ajattelevat monet ja pitävät omapäisyyttä hyveenä. Paavolla oli kuitenkin selvä missio, joka perustui laajaan asioiden tuntemukseen ja kokemukseen. Lisäksi Paavon jämäkkyyteen taustana oli kuuntelemisen ja muiden näkemysten huomioon ottamisen kyky. Kunnossa olevalla itsetunnolla sellainen on mahdollista.
Antti Rinteellä on kaikesta päätellen tarjolla äijävoimaa, mutta ajaako sitä vaikuttamisen halua enemmän oma esille oleminen, on varmasti meitä monia askarruttava kysymys.
