Eduskuntavaaleihin
on aikaa 88 päivää.
Keskustan kuukausia kestänyt nousukiito on katkennut. Kokoomuksen
pitkään jatkunut kannatuslasku on pysähtynyt. Sdp:n kesästä asti
jatkunut tasaisen hidas kannatuskipuaminen on nyt seisahtunut.
Kokoomus on liukunut takaisin toisiksi suurimman puolueen paikalle,
jossa Sdp viime mittauksessa ehti käväistä. Perussuomalaisten kannatus
kelluu kutakuinkin sijoillaan.
Näin voi tiivistää tuoreimman HS-gallupin tulokset. Puolueiden asetelmat
näyttävät alkavan asettua. Suuria kannatussiirtymiä ei uusimmassa
kannatustutkimuksessa enää näy.Hs 21.1.2015
Noinhan se
on. Niin on myös, että kuten aikaisemminkin arvioimme tällä palstalla,että Keskustan
johtoasema kestää, kuten demareidenkin kohdalla vuonna 1995 kävi.
Nyt kysymys on siitä, miten loppuaika vaaleihin menee.
Tiedossa on, että Kokoomus on hyvä vaalimainonnassa
materiaalisen ylivoiman vuoksi. Keskustalla taas on henki päällä ”Band Wagon” efekti
toimii ja intoa riittää.
Kysymys kuuluu, mistä löytyy SDP:n kipinä?
Oma veikkaukseni on, että ensimmäinen mahdollisuus on Antti Rinteellä
välikysymyksen yhteydessä. Uskaltaako hän olla selvästi erimieltä Timo Soinin
kanssa ja vetää omaa solidaarisempaa linjaa. Onko hänellä rohkeutta olla selkeästi tiukkaa tiukempaa talouspolitiikkaa
ja Saksan yksioikoista vanahakantaista ordopolitiikkaa vastaan. Kysymys
on talouspolitiikan suuresta suunnasta, jossa euroalue on epäonnistunut hyvin
laajan asiantuntijajoukon mielestä. Se näkyy työttömyysluvuissa, nolla kasvussa ja deflaation muodossa.
Varallisuuden keskittyminen on myös päivän
puheenaihe Davosissakin. Sitä ei saa unohtaa, mutta siitä puhuminen ei riitä; on
uskallettava sanoa Obaman tavoin, että nyt keskiluokkaa on muistettava kaikkein
varakkaimpien kustannuksella.
