Franklin D
Rooseveltin New Deal oli kriisin malliesimerkki kriisin kääntämisestä
mahdollisuudeksi. Kuuden kuukauden
kuluttua toimistosta vuonna 1933 Roosevelt otti dollarin pois kullasta talouden
kasvattamiseksi, sulki ensin ja avasi pankkijärjestelmän uudelleen sen jälkeen,
kun hän oli varustanut sen talletusvakuutuksella, käynnistänyt suuret julkiset
työohjelmat, radikaalisti säänteli Wall Streetia ja otti käyttöön minimipalkan. Sosiaaliturva,
kaupan vapauttaminen ja asuntopolitiikan uudistus seurasivat näitä. Martin Sanbu FT
Nykyisten keskustaliberaalien rohkeuden puute saattaa johtaa
harvanvaltaiseen kurjuuteen, siksi Sanbu esittää kolmea radikaalia muutosta
Rooseveltin esimerkkiä seuraten.
1.
Rahan luomisen kansallistaminen
Kun rahan tarjonnan yksityinen hallinto on osoittautunut epävakauden aiheuttajaksi, radikaali
vaihtoehto on kansallistaa rahan tarjonta. Tämä on nykyaikanan mahdollista:
keskuspankit voivat tarjota tilejä kaikille yleisölle (tai tehdä keskuspankin
varauksia kaikille). Pankit saisivat rajoittua
nykyisten säästöjen sijoittamiseen investointeihin sen sijaan, että ne luovat uusia luottoja.2.
Kansalaispalkka / peruspalkka
Radikaali ratkaisu on universaali perustulo, joka maksetaan kaikille kansalaisille verotuloilla..
Joka toinen sukupolvi esittää tämän idean; nyt on tullut aika saattaa se
käytäntöön..3.
Internetalustojen säätely / Monopolien murtaminen
Rohkea poliitikon olisi pyrittävä lopettamaan internet-alustojen kyvyn vinoutaa
markkinoitamme – ja politiikkamme. Julkisten palveluiden kaltaisten
taloudellisten toimintojen Internet-palvelut olisi säänneltävä sellaisiksi,
jotta ne olisivat yleisen edun mukaisia.
Ehdotukset heijastelevat
Rooseveltin tekemiä radikaaleja muutoksia: Rahamarkkinat ja pankit,
vähimmäispalkka ja kartellien hajottaminen ovat uudessa ehdotuksessa näkyvissä.
Julkisen talouden töitä ei ehdotukseen liittynyt ja ehkäpä, jos me ehdotusta
muotoilisimme Suomen olosuhteisiin
liitettäisimme tähän julkiset sijoitukset koulutukseen, tutkimukseen ja infraan.
Eräs Sandbun artikkelia kommentoiva moitti
Barack Obamaa siitä, että hän ei käyttänyt tarpeeksi kovia otteita finanssikriisin
aiheuttaneita pankinjohtajia kohtaan siinä vaiheessa kun pankit olivat valtion
armoilla.
Totta onkin, että USA:n pankin johtajien palkat ovat lähes entisellään. Ja voi
olla, että entisellään jatkuminen aiheuttaa rakenteellisen riskin.
Vastapainokis on kuitenkin aihetta
muistaa, että USA:n valtio sai jokaisen pankkeihin pannun centin takaisin ja vähän korkojakin,
kun sen sijaan Euroopassa valtiot maksavat vielä pitkään finanssikriisin
laskuja. Samoin kävi Suomelle 1990-luvun kriisissä verrattuna Norjaan ja Ruotsiin.
