Demokraatin päätoimittaja Mikko Salmi kirjoitti, että Hesari ei vaihda
SDP:n puheenjohtajaa. Jäsenistö on samaa mieltä ja aivan erityisesti niin ajattelevat
puoluekokousedustajat, jotka tullaan valitsemaan.
Mutta rehellisesti arvioituna
tilanne on sellainen, että vaikkei HS:n toimittajat valitsekaan puheenjohtajaa,
he suurella todennäköisyydellä ratkaisevat vaalin järjestämisen. Kun tänään Timo
Harakka ilmoittaa odottavansa Antti Rinteen ilmoitusta puheenjohtajuudesta, on
se heikkoa vahvempi signaali siitä, että puheenjohtajavaali on odotettavissa.
Henkilöspekulaatiot ovat helppoja eikä käy kiistäminen, että henkilöiden kautta politiikkaa tehdään. Sosialidemokratian
tulevaisuutta ei kuitenkaan ratkaista valitsemalla Antti, Antti, Tytti tai Timo.
Sosialidemokratian
tulevaisuus on mutkikkaampi juttu. Kannattaa tutustua kirjoituksia palstalla olevaan britti Neal
Lawsonin artikkelin referaattiin.
Labourista
hän sanoo, että ratkaisu ei ole paluu blairismiin eikä corbysmiin. Suomen
olosuhteissa analoginen vertaus voisi olla lipposlaisuuteen tai
tuomiojalaisuuteen, sen sijaan Urpilainen ja Rinne eivät ole linjanvetäjiä
olleet eli heihin ei voi edes palata.
Lavson ei liioin usko sosialidempokraattien hellimään ay-liikkeen ja valtion byrokratiaan. Meillä tähän liittyy
lisäksi kunnat ja julkisen hallinnon työntekijät.
Sen sijaan hän opastaa, että täytyy ajatella, mitä työväenliikkeen perustajat nyt tekisivät, jos olisivat perustamassa
sosiaalista demokratiaa varten puoluetta.
Hän kilpistää artikkelinsa siihen, että sosialidemokratian
on oltava ihmisten kanssa eikä vain ihmisten puolesta.
Tämä onkin sitten vaikea
juttu meille, kun liian usein huomaamme, että me seisomme viimeisenä puolustamassa
olemassa olevaa.
Miten voi olla suosittu ja asiallinen?
Aivan aluksi pitäisi ymmärtää viestin
kulkemisen logiikka ja sen lisäksi olisi oltava oma itsensä.Ja aivan lopuksi arvoitus:
Joukossamme on poliitikko, joka osaa kertoa sanomansa
ymmärrettävästi -sattuvasti, mutta ei populistisesti ideologisia näkökulmia unohtamalla.
Nimen keksiminen jääköön itse kunkin
arvattavaksi.
